Huomenta

Pahimmat kierrokset on nyt taas tasoitettu ja nyt nautitaan siitä, että on viikonloppu. Eilen tuntui, että tungosta on joka puolella. Julkiset täynnä ja myöhässä. Kiukkuisia ihmisiä joka puolella, kauppakin oli kuin nyrkillä lyöty.

Minun piti eilen niin siivota. Kotimatka vei uskomattoman kauan joten tyydyin siihen, että imuroin.  Vaikka olisi kyllä tehnyt hyvää paukuttaa nämä matot tuolla ulkona. Purkaa kaikki se energia mattopiiskan heiluttamiseen. Olin lopussa... en saanut enempää irti.

Olo ei ollut kaikkein paras kun kotiuduin. Kaivoin sykemittarin esiin. Se on sellainen halpisversio, joten en ihan 100% luota siihen, mutta leposyke heittelehti aika rajusti. Kyllähän minä olen tuntenut, että en ole ihan parhaimmassa terässä. Kuntosali teki kuitenkin terää ja sai leposykkeenkin normaaliksi. Onneksi se on tuossa naapurissa. Siitä on tullut iso henkireikä minulle. Puurnaan pahan olon ulos. Raivokkaasti hien mukana olo helpottuu ja rauha laskeutuu. Endorfiinit ottavat vallan.

Ilta menikin sitten käpertyneenä sohvalle ja Beverly Hills Kyttä II parissa. Eddie Murphyn nauru on kyllä kaikkein parasta. Se tarttuu (hymiö). Heiluin unen ja tajunnan rajamailla ja taistelin elokuvan loppuun joten kuten.

Nukkumatti on ollut hyvin armollinen. Nukuin syvää, hyvää unta vain muutamalla herätyksellä.

Jaaha... sitä pitäisi alkaa valmistautumaan. Edustustehtävät kutsuu tänä iltapäivänä. Rauhallista Pyhäinpäivää.