"Hiljainen tienoo,
hämyinen maa,
kultaa sen ylle,
kuu heijastaa."
"Yksin taas kuljen,
mietteisiin jään,
milloin mä jälleen,
kotini nään."
Tuo vanha kuorolaulu hiipi mieleeni kun kävelin hautausmaalle sytyttämään kynttilän.
Pappa ja mummo; kuljette yhä sydämessäni. Monia rakkaita muistoja
tulvahti mieleen. Papan halaus joka oli kova rutistus. Tiesit olevasi
halauksessa. Pappa ei koskaan ollut vihainen. En ikinä nähnyt häntä
vihaisena. Kärsivällisesti hän opetti ristikoiden salat. Mummo; Sinun
luoksesi sai aina tulla. Monet naurut naurettiin. Kauniita ja rohkeita
katsottiin. Vuosi sinun poismenon jälkeen oli vaikea. Monta kertaa olin
tulossa sinun luoksesi kertomaan, kunnes muistin että sinua ei enää
ole. Teidän rakkaus ja voima on kuitenkin minussa, aina.
Yksi kynttilä näistä on teille. KIITOS.
Moni muukin oli tullut tuomaan kynttilän rakkailleen. Niin kaunista, niin rauhallista. Kynttilämeri pimeässä, kylmässä illassa.
Hyvää pyhäinpäivää.
lauantai, 4. marraskuu 2006
Kommentit