Muutto sujui sutjakkaasti ja hyvin. Tosin ensin vanhemmat vaipuivat
epätoivoon kun näkivät tavaramäärän asunnolla. Pakettiauto pieni, mutta
selvä työjako auttoi. Minä ja kummipoika roudasimme tavaroita, isä
järjesti tavarat autoon ja äiti aloitti siivousurakan asunnolla.
Epätoivoisesta urakka kääntyi voitoksi. Isä on uskomattaman hyvä
organisoija. Tavarat mahtuivat kuin mahtuivat autoon ja loput Pepeen...
joka oli kattoa myöden täynnä. Äiti ei suostunut jättämään
limonviikunaa jälkeen vaan koko kukka käärittiin jätesäkkiin ja
kaikkien tavaroiden päälle pötkölleen.
Kummipoika oli kyllä taivaanlahja. Reipas nuori mies teki ison homman
ja kun minä purin parvisänkyä oli hän juoksettanut ison kasan tavaraa
alas. Maksoin kummipojalle avusta ja sanoin, että jos hän haluaa niin
kummitäti vie kyllä elokuviin ja syömään joku viikonloppu. Ihana poika
tuo minun kummipoika.
Yhden aikaan iltapäivällä laitoin isän ja kummipojan matkaan ja jäin
auttamaan äitiä siivouksessa. Kannoin tavaroita Pepeen ja roskiin.
Jotain oli pakko heittää pois. Silmät kiinni ajattelematta sen enempää
laitoin mm kukkaruukut roskiksen viereen. Ajattelin, että jos jollekin
kelpaa niin on hyvä ja ottaa siitä. Asuntoon jäi myös paljon
pesuaineita seuraavalle asukkaalle. En viitsinyt heittää pois... onpa
hyvä alku.
Äiti teki suuren työn siivouksen kanssa. Pieni purnukka ja kun tavarat
saatiin pois paljastui kamalia villakoiran pesiä. Neljän aikoihin
olimme valmiit ja kun saimme limon vielä kyytiin kävin hakemassa
läppärin lattialta ja kurkin vielä kaapit jotta mitään ei jäänyt.
Irroitin avaimen avaimenperästä ja kuiskasin hiljaa "Kiitos ja
näkemiin." kun asetin avaimen ikkunalaudalle. Hieman haikealta tuntui.
Olihan purnukka koti melkein 7 vuotta.
Mökille päästyä illalla olin ihan puhki. Yöllä heräsin siihen, että
kädet tuntuivat 20 kiloa painavimmilta kuin normaalisti. Torstaina
kummipoika tuli vielä auttamaan muutaman kaapin nostelussa.
Juhannus on mennyt rauhallisesti mökillä sadetta pitäen. Ukkonen on
vienyt sähkötkin muutaman kerran. Eilen illalla sähkökatkoa kesti n 4
tuntia ja tänään olimme päivällä pidemmän pätkän ilman sähköä. Hauskaa
oli siitä huolimatta. Katto pään päällä ja salaattia ja kylmää
makkaraa... ei hätää ja päiväunet vintillä sateen ropinaa kunnellessa;
parhautta. Ukkonen pyörii vieläkin nurkilla aina välillä kuuluu jyrinä.
Silmät lupsuvat vaikka tulikin nukuttua päiväunet tänään.
lauantai, 21. kesäkuu 2008
Kommentit