Pitkän aikaa minusta on tuntunut, että menen käsijarru päällä. Olli
sanoi omassa blogissaan sen hyvin. Menen käsijarru päällä ja silti
ryskyy. Minä tarvin valoa. Kaikki pienetkin asiat tuntuvat
megalomaanisen isolta ja ärsyttäviltä. Kaksi viikkoa tarvitsisi
jaksaa... tai ehkä vähän enemmän. Neljän viikon päästä ollaan tässä
samassa valomäärässä kuin nyt.
Eilen sain jostain kimmokkeen
ja laitoin hihat heilumaan ja koppasin matot kainaloon kotiin päästyä.
Kiikutin ne mattotelineelle ja annoin palaa. Hakkasin matot kunnolla ja
pyyhin lattiat. Olipa kiva tulla salilta puhtaaseen ja puhtaalta
tuoksuvaan kotiin.
Kävin metsästämässä joululahjoja tänään.
Muutama lahja oli helppo; valmiiksi mietitty, mutta suurin osa oli
hämärän peitossa. Raivasin tietä ihmismassassa. Kolme tuntia jaksoin.
Sitten oli pakko päästä pois, kotiin. Kahdelle ihmiselle vielä pitää
ostaa jotain, mutta suurin osa tonttuasioista on nyt hoidettu. Huomenna
metsästän puuttuvat ja sitten saa joululahjojen osto minun osalta.
Hullua hommaa; tulee kuuma, joka paikassa tunnut olevan tiellä ja jonot
on pitkät. Hallattarelle voin sanoa, että jossain vaiheessa hieman
joulumieli pilkahti mielessä ja teki mieli hyräillä joululauluja.
Kaupungilla ollessa arvoin taas kerran; kävisinkö ulkona syömässä vai
raahautuisinko kotiin jossa odotti valmis perunamuusi jääkaapissa.
Yksin on tyhmää (ainakin minun mielestä) käydä syömässä joten päätin,
että raahaudun kotiin ja teen pikaevästä.
Pyykkituvankin
sain varattua ja suurin osa pyykistä on pesty... mutta mä alan olla
kuallu (niin kuin yks poika selitti äidilleen; "Mä tiedän mikä on
lämpöhalvaus. Se on melkein kun olis kuallu). Mun piti tehdä niitä
joulukorttejakin vielä, mutta nyt taitaa olla virta niin vähissä ja
pinnakin sen verran kireällä, että taitaa jäädä huomiseen tai ainakin
hetki pitää saada vaan istua. Joku kun hierois mun jalkoja just nyt.
Joku kun tulis ja halais mua just nyt.
Hitto se pyykki... Nyt pitää mennä.
lauantai, 9. joulukuu 2006
Kommentit