Heipä hei,
Reissulta palattu ehjänä, oppineena ja akkuja ladanneena.
Matkasta selvisin suht kunnialla vaikka perjantain ruuhkaliikenne oli
aivan kamala. Opinpa radiota kuunnellen taas jotain uutta. Pari viikkoa
sitten kerroin risteykseen maalatuista ruudukoista, jotka tarkoittavat
autoilijoille ym. kulkijoille mikä alue tulee jättää vapaaksi valojen
vaihtumisen aikaan, jotta liikenne sujuisi. Sävelradiossa tulee
perjantaisin ja sunnuntaisin Salovaaran liikennetiimi -ohjelma, jossa
puhuttiin, että jos poliisi saa sinut kiinni siitä että seisot tällä
ruudutetulla alueella (valot sinulle punaiset) niin siitä ei kuulemma
selviä rikesakolla. Aion uskoa Perttiä ja en yritä kokeilla.
Hiljainen sade oli seurana koko matkan. Radio soitteli ihanaa musiikkia
ja minä lauloin mukana. Matka menee aina laulaen hieman nopeammin.
Soitti ihania vanhoja suosikkeja jotka toivat paljon muistoja mieleen;
liikuttivat ja toivat pienen kaihon.
Kun pääsin
rauhallisemmille seuduille, oli mukava seurata, että tutuilla pelloilla
oli sato korjattu. Näinpä kaksi hirveä pellolla syömässä. Suunnittelin,
että pysähdyn ja käyn nappaamassa kuvan tai kaksi, mutta siinä kohden
auton pysäyttäminen olisi tuonut vain harmia ja vaaratilanteita, joten
jatkoin matkaa hieman harmitellen, että hyvä mahdollisuus jäi nyt
käyttämättä. No joku toinen kerta sitten.
Kun kotikoti alkoi
lähestyä ja tutut mutkat tiessä, mäet ja järvet vaihtuivat läikähti
sydämessä ja sielussa. Tässä se oli; sieluni maisema ja juuret. Oli
ihanaa palata kotiin vaikka vain käymään. Huokailin kuinka kaunista
oli.
Yöllä kuuntelin kun sade ja tuuli puhisi nurkissa. Oli pimeä syksyinen yö. Kaunista...
Hieman haikeutta tunsin kun tänään ajelin takaisin, mutta tuossa
kaupassa käydessä tunsin myös sen, että olen kasvattanut juuret myös
tänne. Tämä kaupunki tuntuu kodilta vaikka välillä hieman ahdistaa.
Mutta nyt... nyt sitä on mentävä nukkumaan. Huomenna maksan velkaa tästä illasta.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
sunnuntai, 10. syyskuu 2006
Kommentit