Heipä hei pitkästä aikaa,

Sirkuksessa viime metreillä tapahtui ihme. Saimme pitkän joululoman ja se kyllä tuli tarpeeseen. Hieman tuli kiire lopussa Sirkuksessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja minä turvallisesti; hiki päässä bussissa. Olin kaukaa viisas ja olin varannut paikan bussiin joten sain istua.

Joulu meni kotona kaikessa rauhassa. Vanhan perinteen mukaan matkasimme mummon luokse jouluaattona. Olipa mukava nähdä mummo pirteänä ja iloisena. Aktivoin mummon muistia katselemalla mummon kanssa vanhoja valokuvia. Ensin mummo totesi, että ei muista ihmisten nimiä. Sanoi, että näyttää kovin tutulta ihminen kuvassa ja pienen avustuksen jälkeen alkoivat nimet löytyä. Se hymy joka karehti mummon huulilla kun hän muisti oli yksi parhaista lahjoista.

Kun katoin joulupöytää tuumasin ääneen "on äiti laittanut kystä kyllä." ja mummo jatkoi "Hän lahjat antaa ja hän lahjat saa." Niinpä innostuin laulamaan "Enkeli taivaan" ja mummo lauloi mukana. Lauloimme vielä "Joulukirkkoon" ja lopussa minulla oli jo pala kurkussa liikutuksesta. Ja mummon hymy... se oli paras joululahja.

Jouluaamuna äidin kanssa lähdimme kirkkoon ja joulun pyhät menivät mukavasti perheen ja ystävien parissa. Oli mukava nähdä kummipoikaa ja nähdä kuinka hän oli iloinen joululahjoista. Osasin siis ostaa oikeat lahjat. Monopolin ääressä minulla ja lapsilla vierähti reilu tunti ja naurua piisasi.

Nyt on akut ladattu uudelle vuodelle ja uusille ajatuksille. Hieman ahdisti palata... huomenna on paluu sirkukseen. Onneksi on pehmeä lasku. Mutta nyt en halua ajatella töitä.

Kiitos kaikille ihanista joulutoivotuksista.
Hyvää uutta vuotta 2008.