Paljon on asioita mielessä; kypsymässä.

Viikonloppuna kävin auttamassa äitiä. Oli mukava touhuta mökillä. Ajaa nurmikkoa ja haistella juuri ajettua nurmikkoa. Vielä voin ajaa nurmikon, mutta kun apilat tulevat, pitää ottaa allergialääkettä. Siirsin äidin kukkapenkistä keltaista kukkaa rantaan. Leviää aivan mahdottomasti se kukka, joten nyt piti hieman jakaa sitä. Ranta oli hyvä paikka. Siellä ei ole tiellä ja vaikka leviää niin siellä se ei tule tielle. Nyt nimittäin kukat leviävät ryytimaalle.

Raidoin myös haapoja rannassa. Mökkitontti kun ostettiin isä kaatoi isoja haapoja rannassa ja nyt juurivesat kasvavat villinä. Ainoa mikä auttaa on raitoa nuo vesat ja odottaa että kuivavat paikoilleen. Niin eivät leviä pitkin.

Kummipoikaakin kävin tervehtimässä. Kertoivat, että karhu oli käynyt melkein pihassa. Äiti ja isäkin olivat kuulleet karhusta. Lähellä pyörii. Hui. Toivottavasti löysi takaisin tien korpimetsään.

Nyt kun on ollut kylmä, kävimme äidin kanssa tarkistamassa papan haudan ruusua, mutta onneksi se ei ole paleltunut. Yksi kukka oli saanut hieman kylmää. Katkaisin se pois, mutta muutoin ruusu oli kunnossa. Samoin orvokit.

Mieleeni tuli, että erään koulukaverin kuolemasta tulee tänä keväänä 20 vuotta. Kävin haudalla katsomassa. Koulukaverin sisarukset pitävät haudasta huolta. Hyvä niin. Muistan sen kevät päivän; lauantain kun yksi ystäväni soitti ja kertoi, että M oli jäänyt mopolla tasoristeyksessä junan alle. Ennen koulun päättymistä koko meidän luokka osallistui M:n hautajaisiin.

Eräänä jouluna kun vein kynttilää M:n haudalle oli hänen äitinsä lumihangessa itkemässä. Sinä jouluna tuli 10 vuotta M:n poismenosta. Pyysin, että äiti nousisi hangesta; oli kylmää ja kova pakkanen. Sanoin, että hän jäätyy sinne. Hän lupasi minulle, että pian hän lähtee. Itkun sekaisella äänellä kysyi kuka olin. Kerroin, että M oli minun koulukaverini. Olimme samalla luokalla, että tahdoin tuoda hänelle kynttilän. Äiti kiitteli, että kävin tuomassa valoa M:n haudalle.

Kaikkea pyörii mielessä.
Maanantaita
1546441.jpg