Työviikko lähenee loppua. Savutkin ovat hieman hellittäneet, tosin kurkussa tuntuu yhä se outo palanen, jonka sain kun hengittelin maanantaina savua.

Tällä viikolla olenkin saanut vääntää rautalangasta työkaverille juttuja. Selitän ja näytän, selitän uudestaan; rauhallisesti ja toisella tavalla, eri sanoin. Saan vääntää rautalangan moneen kertaan ja siltikin minulle jää tunne, että asia ei selvinnyt. Hän vain ei uskalla; on arka, hämmentynyt ja pelokas. Noh se on tätä aina välillä :D

Huomenna onkin startti töiden jälkeen kotikotiin. Tänään tarkastelin, että yksi auto on parkkeerannut Pepen pyllyyn kiinni. Kuinkanhan huomenna selviän saamaan Pepen kolosta ulos ilman että kolaroin. En kyllä ymmärrä, että miksi hän niin lähelle on parkkeerannut. Hänen takana on vain porttikongin sisäänkäynti ja sielläkin on tilaa. No huomenna nähdään olenko hermoromahduksen partaalla :D

Eilen nettiyhteys olikin poikki iltaan saakka. Tekevät jonkinmoisia korjauksia, jotta yhteydet pelaisivat paremmin. No ilta ilman nettiä (eikä edes kokonaan) tekee aina välillä hyvää.

Illalla innostuin taas lukemaan muutaman sivun Robbie Williamsin elämänkerrasta.

Torstai toivoa täynnä? Mukavaa torstaita.