Voikohan sitä ylpeydestä haljeta?
Kuulin, että kummipojan
koulu on mennyt hyvin ja olin kovin ylpeä pikkumiehestä. Se poika...
hän on aina täynnä iloisia yllätyksiä ja hän tekee minut ylpeäksi, että
saan seurata hänen elämää ja olla pienessä määrin osallisena.
Muistan kuinka ylpeä olin kun olin katsomassa hänen rivitanssiesitystä.
Muistan kuinka silmänurkka kostui ja sydän oli pakahtua ylpeydestä, kun
katsoin häntä. Siellä hän hymyssä suin tanssi ja nautti.
Siitä pojasta taitaa tulla koomikko. Näytti jo pienenä poikana
lahjojaan. Olivat tädit kaupan pihassa kyselleet, että "Mikäs se tämän
pienen miehen nimi on?" Äitinsä oli nähnyt kuinka pojalla oli
välähtänyt ja hän oli väittänyt olevansa setänsä. Oli antanut tädeille
setänsä nimen.
Koska koulu on mennyt hyvin, kävin ostamassa pienen palkinnon. Poikanen
saa kirjan. Ei tosin sitä kirjaa jonka olisin halunnut ostaa. Oli
painos loppu. Toivottavasti tämä kelpaa.
Mutta nyt pitää rientää.
torstai, 1. helmikuu 2007
Kommentit