Voikohan sitä ylpeydestä haljeta?

Kuulin, että kummipojan koulu on mennyt hyvin ja olin kovin ylpeä pikkumiehestä. Se poika... hän on aina täynnä iloisia yllätyksiä ja hän tekee minut ylpeäksi, että saan seurata hänen elämää ja olla pienessä määrin osallisena.

Muistan kuinka ylpeä olin kun olin katsomassa hänen rivitanssiesitystä. Muistan kuinka silmänurkka kostui ja sydän oli pakahtua ylpeydestä, kun katsoin häntä. Siellä hän hymyssä suin tanssi ja nautti.

Siitä pojasta taitaa tulla koomikko. Näytti jo pienenä poikana lahjojaan. Olivat tädit kaupan pihassa kyselleet, että "Mikäs se tämän pienen miehen nimi on?" Äitinsä oli nähnyt kuinka pojalla oli välähtänyt ja hän oli väittänyt olevansa setänsä. Oli antanut tädeille setänsä nimen.

Koska koulu on mennyt hyvin, kävin ostamassa pienen palkinnon. Poikanen saa kirjan. Ei tosin sitä kirjaa jonka olisin halunnut ostaa. Oli painos loppu. Toivottavasti tämä kelpaa.

Mutta nyt pitää rientää.