Viikonloppu meni nopeaan. Kaupunki oli oudon hiljainen kun startti tapahtui ja pääsin yllättävän nopeasti kaupungista ulos, mutta sitten liikenne alkoikin tökkimään. Vauhti sahasi moottoritiellä ja välillä melkein piti pysähtyä. Oli siis ihanaa, kun pääsin kurvaamaan hiljaisemmalle maalaistielle.

Ajoin pari upean maiseman läpi, mutta kumpainenkin paikka on kapea; en voinut pysäyttää autoa ja napata kuvaa. Muu liikenne olisi häiriintynyt.

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys. Isä herää aina aamuisin aikaisin ja niin kävi nytkin. Aamukahvi oli kello 6 ja kello 7 oltiin ulkona. Testasin uutta rikkaruohon kitkijää. Hyvin pelaa. Voikukkia lähti ruohikolta ja kolot jäi.

Koska lauantai oli aivan upea niin päätin pestä matot kuivamaan. Isä löysi pressun jonka päällä oli hyvä pestä matot. Mäntysuopaa ja juuriharjaa. Maton värit kirkastuivat harjatessa ja painepesurilla kaivovettä päälle ja huuhtelu ja kuivamaan. Siinä touhutessa en huomannutkaan kuinka aurinko otti minuu ja nyt minulla on käsivarret ja niska palaneet. Olen kuin punainen hummeri.

Isä päätti kasata laiturin joten siinä olin uittamassa laituria ja laittamassa sitä paikalle, kun isä souti soutuveneellä toiseen päähän. Vesi on yllättävän lämmintä.

Kummipoikaa kävin tapaamassa ja halusi lähteä siskonsa kanssa uimaan meille. Voi kuinka kohtelias tuosta pienestä miehestä on kasvanut. Mökin ovella seistessä ja minä siinä hopottaessa poikaa sisälle, hän sanoi, että "Ei sinä menet ensin." Äiti oli ostanut pillimehua lapsille juomaksi ja kummipoika vei roskat ennen lähtöä roskiin. Voi kun kummitäti oli ylpeä.

Sunnuntaina puuhailu pihassa oli rauhallisempaa ja minäkin vedin kunnon kertoimella olevaa aurinkorasvaa käsiin, niskaa ja kasvoihin. Sunnuntairuuan jälkeen otin pikku tupluurit ja se oli hyvä. Jaksoi paremmin ajaa takaisin.

Matot ovat kuivat mutta vielä Pepen takakontissa. Pitänee tänään hakea, mutta nyt pitää rientää tai tulee kiire.