Samalla pääsin kokeilemaan uudet kuulokkeet. Eivät nuokaan ihan parhaimmasta päästä ole. Pehmusteet puuttuvat kokonaan, mutta paikallaan ne pysyvät. Tänään tuli testattua eikä korvia tarvinnut räpälätä koko aikaa. Kuulokkeissa on Turbo Bass toiminto joten äänen voimakkuus voi olla keskivaiheilla kun omilla kuulokkeilla se oli nupit kaakkoon.
Aluksi sateli sumua alas kun suunnistin kohti puistoa. Puistoon päästyä testasin polvea. Hölköttelin ja se onnistuu kun jalka ei vain väänny. Kai siitä vielä jonkinmoinen jalka vielä tulee.
Aurinko alkoi paistaa melkein alkumatkasta. Yhdessä vaiheessa käännyin katsomaan taakse ja näky oli aivan uskomattoman kaunis; Sumu ja auringonvalo yhdessä... kuin unessa: harmitti, että kamera oli kotona. Se näky olisi ollut niin kaunis. Tosin mun näppäämisellä siitä olis tullut jotain muuta.
Kun Darude alkoi olisi tehnyt mieli juosta niin kovaa kuin pääsee ja niin, että keukot olisi lyöneet lukkoon ja huutaneet hoosiannaa, mutta en uskaltanut. Polvi olisi varmaan sanonut työsopimuksen irti, joten lönköttelin ja nautin luonnosta.
Kuva loppukesältä rakkaasta puistosta. Hevoset omassa haassa saivat hymyilemään. Toinen oli ihan selvästi leikkimässä. Pukitti koko ajan ja hösäsi.
Kun pääsin kotiin niin onneksi ruoka oli valmiina. Laitoin tiskit likoon ja köllähdin sohvalle... Kyllähän sen saattaa arvata, että noutaja tuli. Nukuin varmaan sellaiset puolen tunnin koomapäikkärit. Heräsin siihen, että olin ihan jäässä. Nyt on villasukat ja -takki päällä ja hiljalleen lämpö alkaa palautua normaaliin.
Nyt pitäisi vielä saada itseään niskasta kiinni ja tehdä kalakeittoa huomiseksi töihin evääksi. Eli perunateatteriin mars.
Kommentit