Olo helpotti kun pääsin omaan punukkaan ja hetkeksi peiton mutkaan sohvalle. Enää ei palella. Osa syy on oma tyhmyys. En laittanut sukka- tai välihousuja tänään kun eilen ahdistivat sirkuksessa (eli tuli kuuma). Yksi syy oli myös nuo eiliset fiilistelyt You Tubessa ja se outo melankolia joka oli seuranani tänään. Minä taas soutelen syvällä.

Sirkuksessa on kovin ulkopuolinen olo... Sirkus on minun energiamonsteri joka imee minut tyhjäksi ja kotiin päästyä olen kuin märkä rätti. Tiedän, minulla on liikaa aikaa ajatella ja velloa omia asioita. Kääntää ja vääntää.

Viime viikolla vilkuilin t-paitoja täältä ja löysin vaikka kuinka monta suosikkia. Tuohon kauppaan uppoisi paljon rahaa, mutta kilttinä tyttönä en tietenkään osta. En kuitenkaan kehtaisi pitää töissä. Menisi kuitenkin hyvä ajatus harakoille.

Tämä kuvaa hyvin minun tämän hetkistä oloa:

Minä olen vain puunukke
kiinni naruissa
ja joku laittaa poletin koneeseen
ja minä alan taas tanssia.
Ja kun ihmiset nauraa ja pilkka
niin minä vain hymyilen
puinen leuka väpättää
kun minä sinua rukoilen

Tule mun luo
tule mun luo
sä et ohi mennä saa
sun täytyy jää katsomaan

Tule mun luo
tule mun luo
kun ilta illan jälkeen
narut repii poikaa puista
joka vuokses tanssii vaan.

Mulla on muoviset kiiltävät silmät
ja tukka hampusta
ja tämä iloinen ikuinen hymy
hei se on vain maalia
ja tämän lakatun pinnan alla
jo vanhuutta halkeillen
sielu puinen kuivuu kasaan
sinua rukoillen.

Paljain jaloin lasimurskalla
vuokses tanssin vaan
~ Sir Elwoodin Hiljaiset värit Puunukke

Tänään oli ihan pakko kuunnella tuo. Tuossa on lyhennetty versio laulusta.
Tinkan sanoin; "Huomenna kaikki on taas paremmin." Itse asiassa nyt jo hieman helpottaa, kun kahlailin omalla suollani.