Tänään olen ilmoitellut sirkuksessa kävijöille, että kohta trapetsiprinsessa keinuu muualla. Sain heti viestiä, että olen ikävä ihminen (kirjoittaja tiesi, että osaan ottaa huumorilla) ja jatkoi, että toivottavasti seuraaja on hyvin valittu, kun minua ei voi korvata.

Luin rivejä uudelleen ja uudelleen. Tuntui hyvältä saada kiitosta ja vielä ulkopuoliselta. Sirkuksessa tuo kiitos on kortilla vaikka nyt sitä on alettu enemmän viljelemään. Kiitin kauniista kohteliaisuudesta. Jaksoin kuunnella pellen narinat. Tänään ei ollut mikään hyvin. Kaikki oli huonosti ja mistään ei tullut mitään. Minä vain hymyilin ja sanoin, että sitten kysyt vaan apua, mutta ei se siihen narinaan auttanut. Kohta minä olen vapaa.

Astiat pakattu... huominen pitää selvitä jotenkin, mutta eiköhän se onnistu. Hellan alusta imuroitu... Tauluja en tohdi vielä ottaa pois seiniltä. Nytkin jo näyttää autiolta ja tyhjältä.

Tänään olen kuunnelut monet kerrat Madonnan Rain kappaleen. Siinä on rauhoittava ote. Minäkin olen ollut sirkuksessa sateen odottaja... kukaan ei nähnyt kipua. Sade sen huuhteli pois. Tästä kappaleesta tulee niin eläväisesti mieleen kummipojan perhe ja minä lapsenvahtina. Iltasadun jälkeen naperot eivät malttaneet millään pysyä sängyssä. Kävin hakemassa boombasterin ja Madonnan levyn jossa oli tämä kappale ja laitoin sen soimaan hiljaisella eteiseen. Pyysin, että lapset kuuntelevat musiikkia. Pian kuului tasainen tuhina sängyistä ja ipsut olivat unessa. Mikään ei ole kauniimpaa kuin nukkuva lapsi.



Madonna ~ Rain