Huomenta,

Nytkö jo alkaa minun talviunien kaipuu. Jotenkin tästä viikosta on ollut veto poissa. Kyllästyttää tämä sama rumba; töihin, kotiin kaupan kautta, ruokaa, kuntosali, kotiin ja nukkumaan. Jotain äksöniä kyllä nyt kaivataan. No näillä mennään siihen saakka kun se äksöni keksitään.

Päässä pyörii monta ajatusta. Pyöräilessä mietin, että mitä kirjoittelisin. Ei sitä aina jaksaisi rutkuttaa. Otetaan siis lapsuuden rakkaita ruokamuistoja.

****

Kun olin pieni kävimme isän kanssa hakemassa äitiä töistä (oli silloin kaupassa töissä). Meillä isä on aina ollut joka paikassa ajoissa, joten äitiäkin oltiin odottamassa n 30 min etuajassa. Meillä oli tapana mennä kauppaan ja kalatiskille ja isä osti muutaman savusilakan tai "häkäänkuolleen" (tällä nimellä minä muistan sen kalan... ilmeisesti se oli kala joka oli halstrattu) ja sitten menimme takaisin autoon odotteleen. Minä keikuin takapenkillä ja isä perkasi kalasta parhaat palat (selkälihat) minulle ja minä olin kuulemma kuin linnun poika suu auki ja nenänpää mustana.

Äiti on aina ollut hyvä kokki. Isä on kaikkiruokainen, mutta kesäkeitto on jotain mistä isä ei oikein pidä. Syö, mutta jos muuta on tarjolla niin ottaa mieluummin muuta. Näin syksyn kynnyksellä kun kaikki vihannekset ovat parhammillaan äidillä oli tapana keittää kerran tai kaksi kesäkeittoa. Minä olin kai kerran kuullut, että isä ei syö kesäkeittoa joten stoppi tuli minunkin kesäkeiton syönnille. Taisin sanoa, että Sukulaissielu ei syö kun isikään ei syö. Enää meillä ei tarjota kesäkeittoa.

****

Torstaita ja päivänjatkoja.