Eilen sain puhelun joka pelasti illan ja koko loppuviikon. Maanantain kikatusmaratonin jossain välissä heitin lapsuudenystävälle toiveen, että olisi kiva saada hänet vieraaksi. Eilen hän soitti ja kysyi, että vieläkö kutsu on voimassa. Sanoin, että tottakai. Iso Jei! Eilen jo teki mieli hihkua tänne, mutta sitten tuli mieleen, että jos hihkun ja hehkutan niin ihan varmasti joku asia menee myttyyn. Nauruterapialle on nyt tarvetta. Peukut ja varpaat pystyssä, että lapsuudenystävän pomo päästää ystävän ajoissa töistä matkalle. Ystävä kuulemma tarvitsisi viikon loman, mutta tyytyy nyt viikonloppuun. Lupasin, että tehdään kaikkea hauskaa; keilataan, käydään museossa, seistään päällään, katsotaan absurdeja huumoripläjäyksiä, lähdetään radalle yms.

Eilenkin puhelu meni kikatteluksi. Sanoinkin ystävälle, että jaksan sirkuksessa nyt vaikka kepin nenässä tai päällä seisten, kun tiedän, että hän on tulossa. Jos siis näet viikonloppuna kikattelevia tyttöjä niin siinä saatta olla Sukulaissielu ystävänsä kanssa.