Perjantaina noudatin neuvoja ja jätin Pepen kotiin ja käytin julkisia Sirkukseen ja takaisin. Illalla kun olin lähdössä kotiin värjöttelin bussipysäkillä ja odotin. Bussia ei näy ei kuulu. Lopulta bussi saapuu ja kaikki pääsemme pysäkiltä kyytiin.

Bussi pysähtyy seuraavalla pysäkillä ja poimii kyytiin lisää matkustajia, mutta sen jälkeen bussi hyytyi siihen. Ei pääse liikkeelle. Kuski sammuttaa moottorin ja käynnistää uudestaan, mutta liikkeelle emme pääse. Siinä kun yritämme starttia uudelleen ohi pyyhältää kaksi bussia, joten seuraava tulisi varmaankin noin vartin päästä. Kuski avaa ovet ja päästää meidän ulos, mutta toiset bussit ovat jo kiitäneet pysäkin ohi. Suurin osa porukasta päättää kävellä seuraavalle pysäkille josta kulkee enemmän busseja. Minäkin onnun sinne ja minun kamelin selkä oli katketa siihen. Itku oli lähellä. Jalkaan sattui, olo oli kurja ja maailma oli vastaan minua.

Noin tunti meni kotimatkaan kun se normaalisti vie sellaisen puolituntia. Onneksi sain hieman mieltäni takaisin ja meinasi alkaa naurattaan omat vaatimukset maailmalta. Perjantaina olisin tarvinnut halausta ja paijausta, olo oli todella surkea.

Eilinen meni päänsäryn kourissa. Ilmeisesti flunssa on hieman sitkeämpää laatua. Olinkin suurimman osan päivästä peito mutkassa ja nukuin päiväunet. Äiti soitteli pariin otteeseen, kun oli huolissaan minusta. Nyt olo on jo huomattavasti parempi.

Mutta nyt pitää rientää.