Perjantaina noudatin neuvoja ja jätin Pepen kotiin ja käytin julkisia
Sirkukseen ja takaisin. Illalla kun olin lähdössä kotiin värjöttelin
bussipysäkillä ja odotin. Bussia ei näy ei kuulu. Lopulta bussi saapuu
ja kaikki pääsemme pysäkiltä kyytiin.
Bussi pysähtyy seuraavalla pysäkillä ja poimii kyytiin lisää
matkustajia, mutta sen jälkeen bussi hyytyi siihen. Ei pääse
liikkeelle. Kuski sammuttaa moottorin ja käynnistää uudestaan, mutta
liikkeelle emme pääse. Siinä kun yritämme starttia uudelleen ohi
pyyhältää kaksi bussia, joten seuraava tulisi varmaankin noin vartin
päästä. Kuski avaa ovet ja päästää meidän ulos, mutta toiset bussit
ovat jo kiitäneet pysäkin ohi. Suurin osa porukasta päättää kävellä
seuraavalle pysäkille josta kulkee enemmän busseja. Minäkin onnun sinne
ja minun kamelin selkä oli katketa siihen. Itku oli lähellä. Jalkaan
sattui, olo oli kurja ja maailma oli vastaan minua.
Noin tunti meni kotimatkaan kun se normaalisti vie sellaisen
puolituntia. Onneksi sain hieman mieltäni takaisin ja meinasi alkaa
naurattaan omat vaatimukset maailmalta. Perjantaina olisin tarvinnut
halausta ja paijausta, olo oli todella surkea.
Eilinen meni päänsäryn kourissa. Ilmeisesti flunssa on hieman
sitkeämpää laatua. Olinkin suurimman osan päivästä peito mutkassa ja
nukuin päiväunet. Äiti soitteli pariin otteeseen, kun oli huolissaan
minusta. Nyt olo on jo huomattavasti parempi.
Mutta nyt pitää rientää.
maanantai, 15. lokakuu 2007
Kommentit