Eilen urvahdin sohvalle heti kun tulin Sirkuksesta. Puolen tunnin päikkärit auttoivat hieman... Nukahdin uudelleen jo kymmenen aikaan, joten nyt aamulla ei enää niin kovin nukkunut. Taidan olla tulossa kipeäksi. Kurkkuun koskee ja yskittää. Sirkuksessa vetää.

Mutta nyt matkaan.

Kesälomalla tein reissun lapsuudenystävän kanssa. Loma varattiin juuri ennen kesälomia ja reissuun lähdettiin juhannussunnuntaina. Lentokenttä oli yllättävän täynnä, mutta täällä kaikki sujui yllättävän nopeasti ja sutjakkaasti vaikka turvamääräykset ovat tiukat.

Lapsuudenystävän rahakukkaro joutui tarkempaan syyniin. Hänellä taisi olla liikaa pikkurahaa pussissa sillä kolikkopuolta pengottiin. Siinä odottaessa katselin kuinka erään perheen vauvan ruoat oli väärin pakattu. Ruoat olivat kassissa ja ruoka omissa purkeissa. Täti nosteli purkit kassista pois. En tiedä miten niiden ruokien kanssa kävi. Saivatko osan mukaan kun pakkasivat läpinäkyvään muovipussiin vai jäikö kaikki siihen.

Minä rakastan lentokoneita ja alkukiihdytystä. Se tunne kun kone kiihdyttää kiitoradalla ja imaisee sinut penkkiin. Finskin lento sujui mukavasti. Monitorit näyttivät kartalla missä lensimme, kuinka korkealla ja kuinka kylmää oli ulkona sekä kellon ajan ja arvioidun laskeutumisajan. Matkalla kaivoin opaskirjan esiin ja tutkimme mahdollisia tutustumiskohteita. Noin 3 tunnin lennon jälkeen olimme Irlannissa. Maassa johon olen jo kauan halunut matkustaa ja nyt se olisi totta.

Kassit saatuamme lähdimme suunnistamaan kohti turisti-informaatiotiskiä ja kyselimme kuinka pääsisimme hotelliin bussilla. Nainen kertoi bussin numeron ja kertoi, että pysäkkimme olisi 2. Lähdimme ulos etsimään mistä bussi kulkisi. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että taksikyyti hotelliin taitaisi olla kuitenkin parempi, koska meillä ei ollut yhtään hajua olisiko bussissa ilmoituksia pysäkeistä. Niinpä jonotimme taksin itsellemme ja suitsait olimmekin hotellilla.

Saimme ihanan prinsessahuoneen hotellin uudesta osasta.


Muhkeat sängyt ja kaikki kiilteli uutuutta. Kunnes minun piti käydä vessassa. Pissalla käytyä piti vetää vessa, mutta vaikka painoin vipua alas mitään ei tapahtunut. Ajattelin, että jos pitääkin nostaa vipua ylös... ei auttanut sekään. En keksinyt kuinka vessa toimii. Rikki oli. Ei muuta kuin respaan ja kerroimme ongelmista. Rouva respassa lupasi meille uuden huoneen, mutta se tulisi olemaan hotellin vanhalta puolelta.

Uusi huone tuntui karulta pudotukselta Prinsessahuoneeseen, mutta vessa toimi. Joten jäimme majailimaan uuteen huoneeseen. Olimme perilla Dublinissa illalla joten ensimmäinen ilta meni tutustuessa mitä on lähistössä. Saimme selville että keskustaan on 3 km matka. Päätimme reippaina tyttöinä, että mehän kävelemme tuon matka seuraavana päivänä. Näin teimme koko reissun ajan.

Uusi päivä ja ensimmäinen kohde joka piti ehdottomasti nähdä oli Trinity College.

Kampus oli aivan ihana. Täynnä turisteja ja opiskelijoita. Opiskelijat tarjosivat 10 eurolla tutustumiskierroksia kampuksen alueella. Tuumasimme, että emmeköhän pärjää itsekseen.



Pääsisäänkäynti ja hetken pyörittyä kampuksella kysäisin, että voisimmeko käydä katsomassa Book of Kellsiä. Olin lukenut kirjasta matkaoppaasta ja halusin nähdä tuon. Book of Kells on käsinjäljennetyistä kirjoista kaikkein koristeellisin (kirjassa on kaikki neljä evankeliumia) ja sen on ilmeisesti jäljentäneet munkit jotka pakenivat viikinkejä. Kirja on ollut Trinity Collegessa 1600-luvulta asti. Kirja on ehdottomasti halutuin nähtävyys Trinityssä. Jonoa oli aamusta huolimatta jo jonkun verran ja jonotimme muutaman minuutin maksaaksemme 8 euroa lipusta. "Jouduimme" hämärään paikkaan. Huoneissa oli kuvia kirjasta ja videopätkiä kuinka kirja on tehty. Kieltämättä minä hieman petyin paikkaan. Viimeisessä huoneessa oli mahdollisuus tutustua oikeaan Book of Kellsiin. Kirja oli isossa lasivitriinissä ja sinulla oli kaksi aukeamaa auki (olivatko hajoittaneet kirjan?). Vitriinin ympäristö oli täynnä ihmisiä ja sain kuikuiltua muutaman näkymän kirjaan. Petyin. Lapsuudenystäväni kertoi, että yläkerrassa olisi Long Room ja kysyi kävisimmekö siellä. Sanoin, että mennään kun samaan rahaan päästään. Portaat kiivettyä eteemme avautui aivan upea näkymä. Kirjasto täynnä vanhoja kirjoja... se tuoksu... vanhojen kirjojen tuoksu. Harmi että paikassa ei saanut kuvata. Esillä oli myös propagandajulisteita 1900-luvun alusta joilla värvätiin irlantilaismiehiä sotaan vastaan englantilaisia.
***
Raapaisin vasta pintaa matkasta, mutta nyt pitää rientää. Sirkus odottaa.