Viikonloppuna piipahdin kotona. Onneksi ei tarvinnut perjantain lumipyryssä itse ajaa vaan bussikuski kuljetti turvallisesti määränpäähän. Olin aika puhki jo muutekin, joten oli kiva istua kyydissä, katsella maisemia, syödä eväsleipiä ja nameja, lukea lehtiä ja kuunnella musiikkia. Muutamaksi toviksi suljin silmätkin.

Lauantaina isän kanssa kolattiin lunta mökillä. Oli ihan kivaa kolata, mutta kaksi ja puoli tuntia siihen meni. Lunta oli tullut paljon ja mökillä sitä pihaakin on. Siinä kolatessa mietin, että pitäisikö alkaa talkkariksi.

Kummipojan kanssa kävimme keskustelua musiikista ja sen harrastamisesta. Kuten hieman epäilin, pienimies oli suunnitellut jotain aivan toista, kun mitä todellisuus on. Kovasti hänen mieltään kiehtoi viulu. Sanoin, että viulu on kallis instrumentti ja soitinta pitää kunnioittaa eli viulua ei soiteta kuin kitaraa. Kerroin myös, että musiikki on hyvä harrastus, mutta vaatii aikaa ja kotonakin on harjoiteltava soittoläksyt seuraavaa tuntia varten. Siinä se verkka taisi pieneltä loppua. Asiaa mietitään.

Lauantaita piiputin kuin saunalyhty nojatuoliin illalla. Aamun ulkoilut ja illan sauna veivät mehut.
Mutta nyt on taas tsempattava itsensä sirkukseen.