Eilen meinasin hajota Sirkuksessa. Kaikki suututti ja harmitti. Olen jo pitkään miettinyt, että en olisi enää kauaa jaksanut Sirkusta. Olisin melko varmasti sairastunut ensi talvena. Sanoinkin lapsuudenystävälle, että tämä hetki tuli juuri oikeaan aikaan. Kerroin, että en olisi jaksanut enempää. Hän oli samaa mieltä. Hän sanoi, että minusta on kuulunut väsymys pitkän aikaa. Kilttinä tyttönä olen vain tarponut eteenpäin.

Viime yönä taas valvoin. Heräsin ja uni kartteli puolitoista tuntia. Yöllä tuntui, että ei yhtään väsyttäisi, mutta nyt aamulla olisin nukkunut vaikka kuinka. Olisi ollut niin ihanaa vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. No ehkä pari kuppia kahvia auttaa asiaa.

Eilen höpötin, että menen pyörällä. En mennyt... Ulkona oli kamalan synkkää joten otin Pepen ja autoilin. Tänään näyttää olevan aurinkoinen päivä, tänään voisi pyöräillä.

Vielä pitäisi jaksaa pinnistellä.


Marja-aronian kukkia