Eilinen väsymys jyräsi. Töissä huomasin monet kerrat pidättelevän itkua. Nyt itku ei liittynyt mitenkään töihin vaan kuuntelin musiikkia ja se tuntui aina aukaisevan jonkun solmun sisältä. Pyyhin silmäkulmia ja jatkoin hommia. Eilen myös palelin. Väsymys ja tuo pakkanen... Brrrr. Julkisessa itku meinasi päästä valloilleen ihan todella, mutta onneksi sain käänettyä ajatukset muualle ja nieltyä itkuni.

Illan salitreenit toivat sitten sen seesteisemmän Sukulaissielun esiin. Salilla on yksi täti joka on aivan ihana. Hän on kova juttelemaan ja tukan kuivaamisesta ei meinannut tulla mitään kun hän kävi tarinoimassa, minusta kun on julmaa huudattaa hiustenkuivaajaa, kun toinen yrittää jutella.

Illalla kunnon halaukselle olisi ollut iso tilaus. Sellainen kunnon halaus ja vielä kaupan päälle "sinä oot hyvä just tuollaisena" -kommentti.

Nyt olisi aamulla nukuttanut. Olisi niin ihanaa olla kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Unohtua tuonne oman peiton alle vaan pakko on nousta ja lähteä. Toivotaan, että tänään on parempi päivä.

Nyt kahvia koneeseen. Tiistaita hipiset.