Päivät juoksevat nopeaan. Työpäivät ovat mielenkiintoisia ja päivä vierähtää nopeasti iltaan. Työkavereiden on jo välillä muistutettava ruoka ja kahvitauoista. Olen päässyt itsenäisesti kokeilemaan töitä. Olen kokenut suunnatonta onnistumisen riemua kun olen onnistunut ja yrittänyt olla pettymättä kun ei ole heti ensimmäisellä mennyt oikein. Viime yönä näin unia töistä ja kuinka lastasin tavaroita. Ei harmittanut vaikka työt tulivat uniin.

Viikonloppuna tuli mitattua verenpainekin vaihteeksi. Keväällähän se huiteli tähtitieteellisissä lukemissa ja olokin oli huono. Nyt mittari näytti 112/68. Verenpaine oli selvä stressioire. Vanha sirkus ei edelleenkään suostu oikaisemaan yhtä asiaa. Pitänee luovuttaa niiltä osin, mutta pitää sanoa, että maku meni. Meni täysin.

Viikonloppuna seurasin kun Rva Sorsa tuli esittelemään kolmea poikasta mökkinurmikolle. Paarustivat rannasta melkein mökkiin sisälle. Poikaset seurasivat äitiään ja juttelivat. Kaksi oli hieman vallatonta; lähtivät karkuteille korkeampaan heinikkoon kun taas yksi seurasi äitiään takaisin rantaan.

Myöskin 3 lokinpoikaa on ottaneet laiturin tukikohdakseen. Aamuisin meteli on melko huumaava kun poikaset "keskustelevat" Äiti opettaa poikiaan kalastamaan. Äiti lentelee laiturin yllä ja antaa neuvoja pojille. Pojat tekevät syöksyt laiturilta järveen. Laiturilla on hyvä huilata.

Edelleenkään mokkula ei tahdo antaa kommentoida Bloggerin kirjoituksia; siispä jos täällä vielä käytte Vintti, Hallatar, Tinka ja John. Käyn kyllä lukemassa kuulumiset.
Vuodatuksen kommentointiin pääsen jos jaksan odottaa tarpeeksi. Sen vuoksi vuodatuksen käyttäjien kirjoituksiin tulee kommentoitua harvakseltaa. Lukemassa käyn kyllä.