Hip hei pitkästä aikaa,

Isä yllättäen sairastui viime viikolla. Ei mitenkään pahasti, mutta huoli ensin alkuun ja kiirus vei ajatukset pois blogista. Nyt olen itse nuhassa ja tukossa, mutta ajattelin laittaa muutaman rivin.

Töissä on hieman hektistä. Tänään oli "pakko" jäädä ylitöihin... tuntuu, että kaikki kaatuu käsiin... tosin meitä on monta soutajaa ja parhaamme mukaan yritämme selviytyä... Pikapalaveria pidetään kopiohuoneessa ja minä yritän pitää positiivista ajatusta yllä. Hih... tänään sain kaks miestä ratkomaan mun tietokoneongelmia. Poikia hieman nauratti kun kiljuin, että minä sain kaks heppusta korjaamaan mun ohjelmaa. Onneksi yksi työkaveri sai nauramaan iltapäivällä kun taistelin ohjelman kanssa.

Hieman harmittaa, että nyt tuntuu siltä, että olen pettänyt ihmiset huonosti toimivan tietokoneen takia... Nyt kun mikään ei toimi en voi olla ylpeä siitä mitä teen.

Mutta eiköhän se tästä. Epätoivolle ei ole aikaa.
Lippu korkealla.