Eilen luin blogeja ja luin mm Hallattaren runon muistoista. Muistin oman soittorasian. Isä on tuonut sen minulle entisestä Itä-Saksasta kun hän oli työmatkalla. Soittorasioita oli muistaakseni viisi mutta vain yksi on säilynyt ehjänä. Se on sellainen veivattava. Soittaa Beatlesin "Hey Jude". Kävin kuuntelemassa YouTubessa kappaleen ja itkuhan siinä pääsi. Sanat jotenkin nyt juuri osuivat ja upposivat. Viime aikoina olen kantanut maailmaa harioillani.

Itku kuitenkin helpotti oloa. Puhdistin sieluni ikkunat ja unikin tuli. Yöllä olin hereillä tunnin verran, mutta sain vielä nukahdettua.

Maanantaita.