Tänään pelko nosti pahasti päätään ja pää on pyörittänyt kertauksella "mitä jos" -kysymyksiä. Tiedän, että ratkaisuja pitää tehdä ja päästää käsijarru pois päältä, sillä olen jo monta vuotta mennyt käsijarru päällä. Uusi pelottaa, mutta tiedän, että minun on hengittettävä syvään ja hypättävä elämän virtaan. Omien juurien katkominen pelottaa. Pelottaa niin, että henkeä salpaa, mutta siivet on avattava ja lennettävä. Muutoin sitä näivettyy ja sielu kuivuu kokoon.

Puin päälle ja otin kävelysauvat mukaan ja kävin pitkällä lenkillä. Nielin itkua monet kerrat. Hammasta purren kävelin kaksi tuntia metsässä. Metsän rauhoittava syli auttoi pahempaan pelkooni ja sain ajatukset järjestykseen. Se että uskallan sanoa, että pelottaa vie pelolta pahimman terän.

Nyt kodin suojassa annan kyynelten valua ja puhdistaa sieluni ikkunat. Huomenna sitä taas jaksaa. Nyt paleltaa. Pitänee kaivaa villasukat. Villatakki on jo päällä.