Huomenta,

Muistatteko Kummeleiden Sadun ja Tuijan. Mulla on ollut sellainen fiilis nyt viikon verran eli "Tää on ihan kauhee!" kun olen kirjoitellut tänne. Käyn lukemassa muiden juttuja ja tuntuu, että kaikki muut osaavat kirjoittaa paljon paremmin kuin minä. Tai sitten käyn ihailemassa valokuvia ja ne on paljon parempia kuin omat kuvani Mutta tämä on tätä Oinaan rypemistä... välillä pitää kahlata pohjamudissa, sitten kaikki on taas paljon paremmin.

Aamu oli aurinkoinen ja uskallauduin polkemaan shortseissa ja t-paidassa töihin. Ihan hyvin se meni, ei pahemmin paleltanut, mutta mulle tulee yleensä aina hiksa kun pyöräilen. Aamulla satamassa pyöräillessa mietin, että ei näitä kauniita, aurinkoisia ja lämpöisiä kesäpäiviä enää kauaa ole jäljellä. Pitänee nyt siis nauttia näistä. Kohta on syys ja kerrospukeutuminen alkaa.

Hipi-iskälläni on joskus ärsyttävä tapa juhannuksen jälkeen mainita "Se on kesä nyt sitten ohi!" Minä aina kapinoin tuota lausetta vastaan. Juhannuksestahan se kesä alkaa. Nytkin on toista kuukautta ollut hienoa. Sanoispa se isä jouluna, että tästä se kevät alkaa.

Saisinpa yhden työhön liittyvän nettisivun auki, mutta se on tökkinyt eilisestä iltapäivästä lähtien eikä äskön näyttänyt yhtään paremmalta. Pitänee yrittää uudelleen tai yrittää ottaa puhelimella yhteyksiä kyseiseen lafkaan ja kertoa, että netin puolella tökkii. Netistä olisin saanut vain yhdet paperit tulostettua kätevästä. Jännää tämä nykyaika.

Mutta näillä mennään.