Unohtuipa eilisestä iltatarinasta tämä tapaus eilisillalta: Kävin ruokakaupassa ja rehjustin ruokakassinin kanssa kohti liikennevaloja. Pienen kioskin takaa ilmestyy setä. Setä oli nauttinut muuta kuin kansalaisluottamusta. Oli hieman eksyksissä olevan näköilen ja puheli kummia... tai siltä se kuulosti. Tajusin ensimmäisen kysymyksen olleen "English or Finnish tai suomi". Oli hieman ihmeissään ja koska setä näytti olevan hieman sekava niin sanoin suomi. Setä aloitti pitkän tarinan suomeksi, josta en juurikaan saanut selvää. Erotin sanoja sieltä täältä. Sanat olivat; r-kioski, Tallinna, soittaa, r-kioski, viisi euroa, r-kioski, laiva, soittaa (setä näytti kädessään puhelinkorttia joka oli taipunut keskeltä... taisi olla toimintakelvoton). Vain viisi euroa. Kortti kuusi euroa. Tarvitsen euron. Kerroin, että rahapussissa ei ole yhtään kolikoita. Setä kiitteli ja lähti jututtamaan seuraavaa. Kun lähdin, mietin, että vieläköhän noita korttipuhelimia on, kun kaikilla on kännykät. Ilmeisesti ne viimeiset joita on toimivat noilla korteilla.

Tässä muutama viikko sitten olisin saanut ilmaiset kaljat jos olisi lähtenyt huutajan matkaan. Kohteliaasti kiittelin ja kerroin, että minulla on toinen matka kuin hänellä. Omituinen höpöttäjä oli hänkin.