Unohtuipa eilisestä iltatarinasta tämä tapaus eilisillalta: Kävin
ruokakaupassa ja rehjustin ruokakassinin kanssa kohti liikennevaloja.
Pienen kioskin takaa ilmestyy setä. Setä oli nauttinut muuta kuin
kansalaisluottamusta. Oli hieman eksyksissä olevan näköilen ja puheli
kummia... tai siltä se kuulosti. Tajusin ensimmäisen kysymyksen olleen
"English or Finnish tai suomi". Oli hieman ihmeissään ja koska setä
näytti olevan hieman sekava niin sanoin suomi. Setä aloitti pitkän
tarinan suomeksi, josta en juurikaan saanut selvää. Erotin sanoja
sieltä täältä. Sanat olivat; r-kioski, Tallinna, soittaa, r-kioski,
viisi euroa, r-kioski, laiva, soittaa (setä näytti kädessään puhelinkorttia joka oli taipunut keskeltä... taisi olla toimintakelvoton).
Vain viisi euroa. Kortti kuusi euroa. Tarvitsen euron. Kerroin, että
rahapussissa ei ole yhtään kolikoita. Setä kiitteli ja lähti
jututtamaan seuraavaa. Kun lähdin, mietin, että vieläköhän noita
korttipuhelimia on, kun kaikilla on kännykät. Ilmeisesti ne viimeiset
joita on toimivat noilla korteilla.
Tässä muutama viikko sitten olisin saanut ilmaiset kaljat jos olisi
lähtenyt huutajan matkaan. Kohteliaasti kiittelin ja kerroin, että
minulla on toinen matka kuin hänellä. Omituinen höpöttäjä oli hänkin.
tiistai, 18. joulukuu 2007
Kommentit