Tässä olin varaäitinä kummipojan isosiskolle. Minusta on hienoa ja upeeta, että kummipojan vanhemmat luottavata niin, että saan hoivata heidän jälkikasvua. Niin on ollut jo kun lapset olivat pieniä.

Koululla oli disko ja minä olin se, joka haki ja piti huolta teinistä. Disko oli mennyt hyvin, mutta suuri harmin aihe oli se, että isosiskon mielitietty ei ollut diskossa. Siinä piti olla tarkkana, jotta ei herkän teinin edessä hymyile väärässä paikkaa tai saati purskahda nauramaan. Kyselin miten ilta oli mennyt. Suurin harmi oli, että tämä poika ei tullut diskoon. Juttelimme muodista, musiikista ja monesta muusta. Pientä hilpeyttä aiheutti se, että teini kuuntelee nyt vain hevimusiikkia ja kuulemma mikään rakkausmusiikki ei mene nyt läpi. Onneksi osasin hymyillä sisäänpäin.

Meikkejäni pestäessä teini ilmestyi kylppärin ovelle ja sanoi "Pesetkö meikkejä pois?" Kun sanoin, että kyllä, hän sanoi minulle seuraavasti: "Kauniit ihmiset eivät tarvitse meikkiä. Sinä olet kaunis." Siinä minä katselin häntä liikutuksen kyyneleet silmissä ja mielessä ajatus "Voi sinua kultapieni." Mikä ihana itsetunnon kohotus.

Illalla kun kävin ovella sanomassa hyvää yötä, teini kuiskasi: "Minä tarvisin hyvän yön halauksen." Halasin ja toivotin hyvät yöt ja kauniit unet. Siinä sitä teiniä halatessa huomasin, kuinka pieni hän vielä on.

Mutta nyt pitää rientää... kello tikuttaa.