Pidin tänään juuri hetki sitten puhuttelun Pellelle. Kysyin, että mitä se eilinen vittuilu oikein oli. Ensin hän kysyi, että anteeksi mitä (ei ole tottunut siihen, että kysyn noin). Selitin hänelle asia, että kun minä kysyn nätisti häneltä, että onko hän kuullut asiasta mitään niin hän vittuilee minulle. Hän punastui ja alkoi sönköttään, että ei hänen kuulu hoitaa asiaa. Sanoin, että sinä olet aloittanut homman joten kysyn sinulta... Yritti luistaa, mutta olin kovana. Lopulta sanoi; "Mulla oli eilen huono päivä, kun kaikki kaatuu päälle." Sitä yhtä tärkeää sanaa ei kuitenkaan kuulunut. Miksi se on niin vaikeaa pyytää anteeksi, jos on väärässä? Kuulemma hän sanoi ehkä liian kärkkäästi ja se ei ollut tarkoitettu minulle. Minä sanoin, että kyllä se oli se vittuilu minulle.

No nytpä tietää, että kannattaa vähän miettiä mitä sanoo ja miten Trapetsiprinsessalle.