Hei,

Pitkästä aikaa. Tässä pääsiäisen aikoihin olisin kirjoitellut, mutta

Salasana oli hukassa. Yritin ja yritin, mutta en onnistunut pääsemään sisälle. Turhauduin ja ajattelin, että kokeilen joku toinen kerta. Nyt onnistuin.

Töissä on kiirusta. Päivät hujahtavat nopeaan ja tyttöjen kanssa ihmettelemme, että miten tämä on näin nopeaan taas mennyt. Ihanaa olla tarvittu ja nautin kovasti työstä vaikka moni asia on muutaman kuukauden aikana muuttunut ja kieltämättä ei niin hyvään suuntaan. Onneksi on upeita työkavereita jotka tekevät tiestä hieman helpomman kulkea. Muutaman työkaverin kanssa olemmekin tiivistäneet rivejä ja hitsanneet yhteistyön uusiin ulottuvuuksiin. Olen myös muistanut kertoa, kuinka tärkeitä ja arvokkaita työkaverit ovat. Paras kommentti on epätoivon välillä hiipiessä mieleen ollut "Ei muuta kuin kaasu pohjaan vain Sukulaissielu."

Nuo ulkomaan työmatkat ovat saaneet taas matkakuumeen nousemaan. Tekisi niin mieli lähteä. Ottaa pieni aikalisä ja hemmotteluhetki itselleni. Toisaalta mikään ei estä lähtemästä, mutta yksin reissussa ei ole niin hauskaa... mutta olisihan sekin seikkailu.

Äiti oli tässä reilu kuukausi sitten polvileikkauksessa. Onneksi hän on hyvin toipunut ja pärjää jo ilman kyynärsauvoja. Uskomatonta mutta totta. Pahimmat kivutkin on jo ohitettu. Yöt alkavat olla jo melko rauhallisia. Äidistä on ihanaa seistä uusilla jaloilla (uudet polvet) kun enää ei satu ja polvet eivät ole tulessa.

Ehkäpä tämä kevät aurinko tuo taas kirjoittamisen vireen.