Oih kun tänään olisi väsyttänyt töissä. Viimeinen tunti... se oli tuskaa. Siihen saakka oli asioita selvitettävänä ja tavaroita hukassa, joita etsin (nyt ei kyllä ollut mun jäljiltä). Sain koordinaatteja mistä etsiä. Se oli kuin aarteen etsintää.

Sitten kun pääsin istumaan hetkeksi paikalleni niin meinasin tiltata siihen näppiksen päälle. Siinäpä oltaisi oltu kun olisin röhnöttänyt näppis poskella ja kuolat näppiksen sisässä (hyniö).

Minusta tuntuu, että minulle kävisi talviunet aivan mainiosti. Menisin syksyllä nukkumaan, käpertyisin peiton alle ja heräsin keväällä kun päivät taas pitenee. Talvessa ja pimeydessä on jotakin voimallista jota on hetkittäin vaikea kestää.

Nytkin pitäisi laittaa hihat heilumaan ja huusholli järjestykseen. Minä istahdan hetkeksi sohvalle ja kohta laitan hihat heilumaan. Ensin pitää katsoa Tohtori Phil.