Eilen tädin luona oli mukavaa. Tädillä oli tyttären poika (5v) kylässä ja hän mökötti sängyn alla kun tulin. Oli suuttunut, kun olisi halunnut jutella joulupukin kanssa (täti oli tainnut juksata, kun joku soitti, että joulupukki soitti). Oli kuulemma möhkyllyt sängyn alla jo tunnin ennen kuin tulin. Minä yritin keksiä vaikka mitä millä poika oltaisiin saatu pois sängyn alta. Sanoin tädille, että hän taitaa itkeä siellä kun kuului niiskutusta. Täti kävi katsomassa, no niinhän se oli. Harmi oli niin iso, että tuli itku. Suklaa ja mehu sai pienen miehen kuitenkin piristymään ja hänen tarinansa. Minä nauroin kovin. Tosin hän kyseli, että miksi minä nauran. Sanoin, että sinun jutut on niin hyviä.

Telkkari oli päällä ja sieltä tuli Karpon "Arvaa pukki" -kilpailu. Pieni mies oli ihmeissään, että kuinka se pukki oli siellä. Sanoin, että Pukki tuli kurkkimaan kuinka kiltisti tämä pieni mies on ollut. Ai sitä silmien paloa ja lapsen uskoa.

Matka tädille oli hieman pelottava. Sattumalta taisin istua nuoren miehen viereen joka oli aineissa. Ensin en edes tajunnut, että hän on niin rauhaton. Luki lehteä, välillä nauroi niin lujaa, että kaikki kääntyivät katsomaan ja välillä supisi jotain omiaan. Hoki mantraa "Mennään jo. Lähdetään nyt." Ajattelin, että ehkä on kaikkein parasta, että en kiinnitä häneen mitään huomiota.

Pelottavinta oli se, kun hän alkoi hieromaan lehteä päähänsä ja hoki jotain. Jäi onneksi pois melkein heti.

Turvallisesti pääsin tädille. Mukavaa oli ja pikku hurmuri käytti kaikki kikkansa jotta sai mummin ja minut nauramaan. Vilkutteli reippaasti kun olin lähdössä ja kapsahti vielä kaulaankin kun hänen piti vielä saada hali.