Viikonloppu meni vauhdilla. Vanhemmat tulivat kylään perjantai-iltana. Isä ei löytänyt parkkipaikkaa, joten värväsi minut alas ja Pepellä pyörittiin ympäri korttelia. Oli hauskaa vaikka eihän se mitään herkkua ole etsiä parkkipaikkaa ruuhka-aikaan. Mistään ei tahdo paikkaa löytää. Yksi paikka löytyi, mutta toiset autot haittasivat taskuparkkeerausta niin paljon, että päätin vetästä kerran vielä korttelin ympäri. Se auttoi ja parempi paikka löytyi. Olipa kiva vähän kiihdytellä.

Isä on iltaunisia, mutta yritti katsella elokuvaa minun kanssa. Hauskaa oli. Hihiteltiin Jackie Chanille. Kymmeneen saakka isä jaksoi, mutta sitten tuli noutaja. Katselin itse loppuun. Hyvä elokuva tuo Rush Hour.
Äidin kanssa "juostiin" kaupungilla lauantaina. Hauskaa oli. Äiti olisi halunnut ostaa kultasepänliikkeestä koruja minulle, mutta siellä oli tohina päällä ja hetken odottelun jälkeen sanoin äidille, että kyllä mulla ihan tarpeeksi on koruja. Niitä kaikkein rakkaimpia pidän jatkuvasti. Iltapäivästä oli kuin rahtiruuna kun kannoin äidin kasseja. Äiti tarjoutui kantamaan osan, mutta sanoin, että kyllä minä jaksan. En halunnut rasittaa häntä. Hänen pitää nyt koittaa ottaa rauhallisesti ennen sitä varjoainekuvausta.

Eilen illalla isä katseli täällä jalkapalloa kun tultiin. Isä on onneks niin hipi, että häneltä voi kysyä "tyhmiä". Kyselin jalkapallon paitsiosäännöstä, kun minun mielestä pelasivat väärin ja tuomari ei viheltänyt. Isä onneksi selitti miten asia meni. Taas ollaan yhtä asiaa viisaampana. Isät tietää niin paljon.

Jääkaappi tursuaa ruokaa. Äidin mielestä armeija marssii vatsallaan ja vaikka meitä oli vain kolme niin ruokaa on. No eipähän tarvi pariin päivään kokkailla mitään. Osan laitoin vanhempien matkaan. Sanoin, että en millään ehdi syömään kaikkea, viekää mennessänne. Kotona ovat turvallisesti ja matkakin meni ihan hyvin vaikka nyt kuulemma Pepe on pesun tarpeessa. No isä vie Pepen pesuun ja taas matka jatkuu.

Vanhempien lähdön jälkeen oli taas aika harmaata. Päätin poistaa yksinäisyyttä lähtemällä pitkälle kävelylle. Minun on varmaan otettava Kent pois MP3-soittimesta. Kun Chans alkoi soimaan, kyyneleet pyrkivät ihan väkisin silmään. Sain tapella tosissaan itkua vastaan. Minusta on vain niin kaunista kun Kent laulaa

" Jag trycker läpparna
lätt mot din hals
Jag frågar "gråter du?"
Du smakar salt "

Kunpa joku laulaisi joskus noin minullekin. Koko kappale on ihana ja puhutteleva.

Kainalon kaipuu on tällä hetkellä kova. Olisi niin ihanaa vain kömpiä sohvalle, kainaloon ja unohtua siihen. Ei kiire mihinkään, saisin vain jäädä siihen. Sormet silittelisivät tukkaa ja niskaa. Pitää varmaan ottaa nalle tuosta sohvan selkänojalta kainaloon ja halailla sitä.

Huomenna taas sirkukseen. Mitähän ne on keksineet tulevalle viikolle. Sirkuksessa voi sattua ja tapahtua mitä tahansa.