Polvi alkoi muistuttaan olemassa olostaan iltapäivällä. Huomaa, että se venähti aamulla. No siitä huolimatta päätin reippailla. Veryttelyä se vain kaipas. Pikku juoksu bussiinkin onnistui joten ei hätää. Pitää siis varoa... ja muistaa varoa.

Mulla on ollut sirkustirehtööri olo töissä. Mikään ei tunnu pyörivän ilman mua. Eilen jo nyppi se mankuminen, mun nimeä huudettiin jatkuvasti. No tänään olis taas pitänyt tehdä asioita toisen puolesta niin minä sanoin Ei. Mä heittäidyin tyhmäks ja sanoin, että en ymmärrä siitä yhtään mitään, että on parempi, että hän itse tekee sen niin menee oikein. No ensin oli vähän silmien pyöritystä; yksinkertainen asia ja monta kertaa sanottu, mutta ei mene perille. En välittänyt. Olin sitten taustajoukoissa tsemppaamassa. Tiedän, että se oli omaksi parhaaksi, sillä jos nyt olisin tehnyt hänen hommat niin olisin tehnyt niitä jatkuvasti. Luultavasti meni perille tai sitten ei... mutta mä leikin tyhmää seuraavallakin kerralla.

Posti oli tuonut ystävältä ylläri-pylläri paketin. Kiva kun oli odottamassa muuta kuin laskuja ja mainoksia.