Polvi alkoi muistuttaan olemassa olostaan iltapäivällä. Huomaa, että se
venähti aamulla. No siitä huolimatta päätin reippailla. Veryttelyä se
vain kaipas. Pikku juoksu bussiinkin onnistui joten ei hätää. Pitää
siis varoa... ja muistaa varoa.
Mulla on ollut sirkustirehtööri olo töissä. Mikään ei tunnu pyörivän
ilman mua. Eilen jo nyppi se mankuminen, mun nimeä huudettiin
jatkuvasti. No tänään olis taas pitänyt tehdä asioita toisen puolesta
niin minä sanoin Ei. Mä heittäidyin tyhmäks ja sanoin, että en ymmärrä
siitä yhtään mitään, että on parempi, että hän itse tekee sen niin
menee oikein. No ensin oli vähän silmien pyöritystä; yksinkertainen
asia ja monta kertaa sanottu, mutta ei mene perille. En välittänyt.
Olin sitten taustajoukoissa tsemppaamassa. Tiedän, että se oli omaksi
parhaaksi, sillä jos nyt olisin tehnyt hänen hommat niin olisin tehnyt
niitä jatkuvasti. Luultavasti meni perille tai sitten ei... mutta mä
leikin tyhmää seuraavallakin kerralla.
Posti oli tuonut ystävältä ylläri-pylläri paketin. Kiva kun oli odottamassa muuta kuin laskuja ja mainoksia.
keskiviikko, 15. marraskuu 2006
Kommentit