Eilen tuprutti lunta sitten koko lumettoman talven edestä. Aamulla kaaduin jalkaisin pyörätiellä. Aura oli vetänyt lumen peiliksi jalkakäytävälle ja alla oli vielä jäätä ja humpsis olin polvillani kaupan edessä. Onneksi ei sattunut.

Taapersin tuulessa ja tuiskussa noin kilometrin matkan sirkukseen ja perillä huomasin, että ripsivärit olivat poskilla. Olin ensimmäinen sirkuksessa ja pitkään olinkin ainoa paikalla. Eräs pelle ihmetteli, että kun Sukulaissielu on paikalla aina ja ajoissa oli sää mikä hyvänsä. Minä katsoin kummissaan, että niinhän se pitääkin. Jos ilma on huono niin sitten pitää lähteä aikaisemmin liikenteeseen.

Illalla kävelin saman matkan, mutta ilma oli jo huomattavasti parempi. Huomasin, että lunta oli tullut melkein polveen saakka.

Illalla sain vielä matot ulos ja tampattua ja lattian pyyhittyä. Tänään on vielä pikku paikkojen viilaus. Purnukka pitää saada kuntoon.

Verenpaine on asettunut jo kohtuulukemiin. Taitaa nyt pyöriä tuossa 80 tuo alapaine.

Tätä päivää.