Eilen oli postista tullut kirje. Se hieman sai otsan kurtulle. Suututti, kun kirjeen kirjoittaja oli luvannut soittaa ja sitä soittoa ei koskaan tullut, ei vaikka itse soitin hänelle ja silloinkin lupasi, että soittaa. No se on ollutta ja mennytta. Vintin sanat tulivat mieleen; Niin ei vain ollut tarkoitettu.

Purin pahan olon ja kurtut lenkkipolulle. Hyvää teki... teki jopa mieli juosta, mutta jätin tällä kertaa väliin. Minulle tuo aurinko on kumma voima. Auttaa jaksamaan. Tosin minun lenkkini meni hukkaan, koska kaarsin kaupan kautta hakemassa jäätelön ja pienen suklaalevyn.

Oi kello tikittää ja kohta pitää rientää. Tänään uudet haasteet ja uudet seikkailut.

Keskiviikkoa.