Eilen postimatkalla pyörähdin pitkästä aikaa taas kirjastossa. Kävelin
ja katselin hyllyrivejä, katsoin palautuksia ja tuumasin, että
uskaltaisinkohan lainata Sinuhe egyptiläisen. Uskallus siksi, että olen
pari kertaa kirjan lainannut, mutta en ole alkua pidemmälle päässyt.
Olen kuullut, että kirja alkaa hieman laahaavasti ja kun alku on
kahlattu tarina muuttuu paremmaksi ja tempaisee mukaan. Niinä parina
kertana en ole tempaisukohtaan päässyt. Nyt nappasin kirjan käsiini ja
tuumin, että johan on tiiliskivi... menin jo toiselle hyllylle, mutta
palasin takaisin ja pistin Sinuhen takaisin hyllyyn. Tuumin, että
parempi aloittaa hieman kevyemmällä lukemisella ensin. Joululomalla
luin Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola ja pidin
hänen tyylistä kirjoittaa. Markus Kajo voisi olla nyt sopivaa
luettavaa. Pieniä pakinoita elävästä elämästä.
Eilen illalla oli kun joku olisi hutkinut minua pesäpallomailalla.
Köllöttelinkin sohvalla peiton mutkassa lämmitetyn vehnätyynyn kanssa.
Auttoi pahempaan kolotukseen.
keskiviikko, 13. helmikuu 2008
Kommentit