Eilen postimatkalla pyörähdin pitkästä aikaa taas kirjastossa. Kävelin ja katselin hyllyrivejä, katsoin palautuksia ja tuumasin, että uskaltaisinkohan lainata Sinuhe egyptiläisen. Uskallus siksi, että olen pari kertaa kirjan lainannut, mutta en ole alkua pidemmälle päässyt. Olen kuullut, että kirja alkaa hieman laahaavasti ja kun alku on kahlattu tarina muuttuu paremmaksi ja tempaisee mukaan. Niinä parina kertana en ole tempaisukohtaan päässyt. Nyt nappasin kirjan käsiini ja tuumin, että johan on tiiliskivi... menin jo toiselle hyllylle, mutta palasin takaisin ja pistin Sinuhen takaisin hyllyyn. Tuumin, että parempi aloittaa hieman kevyemmällä lukemisella ensin. Joululomalla luin Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola ja pidin hänen tyylistä kirjoittaa. Markus Kajo voisi olla nyt sopivaa luettavaa. Pieniä pakinoita elävästä elämästä.

Eilen illalla oli kun joku olisi hutkinut minua pesäpallomailalla. Köllöttelinkin sohvalla peiton mutkassa lämmitetyn vehnätyynyn kanssa. Auttoi pahempaan kolotukseen.