Huomenta,

Hyvistä aikeista huolimatta eilen valvoin taas. Tätini oli soitellut kun olin salilla ja soitin hänelle takaisin kun pääsin kotiin. Tädillä olikin kovin asiaa ja puhelimessa meni melkein tunti. Pyysi kylään ensi viikolla, mutta ensi viikolla on ehkä yksi kaveri tulossa kylään, joten sanoin, että palaan asiaan. Sivusilmällä yritin katsoa samalla telkkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Jospas minä tänään pääsisin ajoissa nukkumaan.

Perjantaina olisi startti kotikotiin ja saankin Pepen täyteen porukkaa. Mukavaa kun on matkaseuraa. Mene matka sutjakkaan vaikka epäilen, että täällä päässä liikenne takkuaa, mutta katsotaan huomenna kuinka käy.

Eilen Marika kirjoitus vei muistoihin ja siihen kun kummipoika oli pieni. Hän oli kovin kiinnostunut luonnosta ja kaikkein rakkain kirja oli "Suomen luonto" kirja, josta hän katseli kuvia. Yhden kesän hän oli kiinnostunut sienistä. Kuului aina ilon kiljahduksia kun sieniä löytyi. Hän tarkasteli sientä (ei koskenut, katseli vain) ja jutteli itsekseen: "Onko tämä myykkytieni? Ei ole. Tämä on tatti. Entä tämä? Tämä on kääpässieni, se on myykkytieni."

Minun isäni on hänen paras kaveri vaikka ikäeroa on. Mökillä ollessa hän kulki isän perässä ja isän huilatessa hän aina tuumasi "Mitä kekkitään? Mietitään." ja hän otti miettimisasennon.

Mutta nyt pitää rientää. Mukavaa torstaita ja kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen. Ihania olette.