Sirkus jaksaa ihmetyttää. Menossa on yksi suurimmista jutuista, mutta suurin osa pelleistä on maailmalla ja ketään ei näytä huolestuttavan asia. Eilen välillä ahdisti ja isolla. Yritin auttaa parhaani mukaan, mutta apuni ei kelvannut. Sitä tunsi itsensä niin pieneksi ja mitättömäksi; näkymättömäksi.

Päivän jaksoin kun tiesin, että illalla tapaan lapsuudenystävän ja kävimmekin syömässä yhdessä. Hauskaa oli. Juttelimme, nauroimme paljon ja vaihdoimme kuulumiset. Lapsuudenystävä sai kuvakollaasin kuvista minulta lahjaksi. Ilme oli hyvä kun hän avasi lahjan. Hän purskahti nauramaan ja kertoi, että kuvakollaasi menee kehyksiin ja seinälle.

Minä sain lahjan myös. Ystävä kävi tässä Ameriikassa ja hän oli löytänyt elokuvan jota kumpikin olemme metsästäneet täältä, mutta koska on kulttikamaa niin eihän sitä mistään löytynyt täältä. Kun avasin lahjani kiljuin "Eeeeeiiiiii" ja nauroin. Mukana oli myös pieni pussi Vanilja kahvia, jonka säästän pahan päivän varalle. Tai jollekin sunnuntaille kun vaikka pidän olkkaripiknikiä.

Se on jo torstai. Kaksi päivää joululomaan.