Sirkus jaksaa ihmetyttää. Menossa on yksi suurimmista jutuista, mutta
suurin osa pelleistä on maailmalla ja ketään ei näytä huolestuttavan
asia. Eilen välillä ahdisti ja isolla. Yritin auttaa parhaani mukaan,
mutta apuni ei kelvannut. Sitä tunsi itsensä niin pieneksi ja
mitättömäksi; näkymättömäksi.
Päivän jaksoin kun tiesin, että illalla tapaan lapsuudenystävän ja
kävimmekin syömässä yhdessä. Hauskaa oli. Juttelimme, nauroimme paljon
ja vaihdoimme kuulumiset. Lapsuudenystävä sai kuvakollaasin kuvista
minulta lahjaksi. Ilme oli hyvä kun hän avasi lahjan. Hän purskahti
nauramaan ja kertoi, että kuvakollaasi menee kehyksiin ja seinälle.
Minä sain lahjan myös. Ystävä kävi tässä Ameriikassa ja hän oli
löytänyt elokuvan jota kumpikin olemme metsästäneet täältä, mutta koska
on kulttikamaa niin eihän sitä mistään löytynyt täältä. Kun avasin
lahjani kiljuin "Eeeeeiiiiii" ja nauroin. Mukana oli myös pieni pussi
Vanilja kahvia, jonka säästän pahan päivän varalle. Tai jollekin
sunnuntaille kun vaikka pidän olkkaripiknikiä.
Se on jo torstai. Kaksi päivää joululomaan.
torstai, 20. joulukuu 2007
Kommentit