Olisihan se pitänyt arvata, että ei kovin hyvin tää päivä mene.

Töistä lähtiessä huomasin, että bussi tulee pysäkille joten otin juoksuspurtin ja bussikuski odotti. Oikaisin nurmikon poikki ja sepä oli liukas joten polvi nuljahti ilkeästi. Loppu meni ontumalla bussiin. Kiitin bussikuskia ja leimasin lipun ja kun bussi kiihdytti ja otin kiinni niin napsahti peukalon kynsi. Koska minulla on vahvat kynnet niin kynsi ei paukahtanut poikki vaan taittui ikävästi aika syvältä ja vertakin näytti tulevan.

Kotiin kun rehjustin olo oli hieman surkea. "Kuka lohduttaisi Sukulaissielua?" tuli mieleen.

Jalka kuitenkin kunnossa nuljahduksen jälkeen ja pienet päikkärit sohvalla potslojossa ruuan päälle auttoivat asiaa ja aivan kikatusmaratoni lapsuudenystävän kanssa auttoivat kummasti mielialaan. Keskiviikkona rytisee.

Tarinan opetus; vähemmälläkin hössöttämisellä ehtis ja turhamaisuudesta kärsii koko kroppa. Nauru on elämä suola ja hyvät unet pelastus.

Tunnun palaavani uudelleen ja uudelleen tähän kappaleeseen ja näihin sanoihin:

Old man feels the cold
Oh baby don't
'cause I've been told

Stay on these roads
We shall meet, I know
Stay on...my love
You feel so weak, be strong
Stay on, stay on
We shall meet, I know
I know
I know, my love, I know


a-ha ~ Stay on These Roads