No itseasiassa nyt ei ole yhtään harmia, kun vapaapäivää vietän. Takana hyvinnukuttu yö.

Tämä viikko on ollut hyvin hektinen. En välillä tiennyt olinko tulossa vai menossa. Tämä vapaapäivä tuli juuri oikeaan saumaan. Pomo suostui heti kun maanantaina kysyin, että saisinko olla pois. Työkavereiden kanssa ollaan kikatettu niin, että se välillä on mennyt melkein hysteeriseksi.

YleX on soittanut tällä viikolla Egotripin Maailmanloppua odotellessa ja minä laulan radion mukana. Ihmiset nauraa kun kuulevat minun laulavan... en kyllä vedä ammuvainaan nuotilla, mutta ihmisistä on hauskaa kun minä laulelen. Sanoin, että tuosta Egotripin "Maailmanloppua odotellessa" -biisistä on tullut meidän tietokoneohjelman tunnusbiisi. "Kohta paukkuu ja rytisee".

Eilen oli taas sen ihanan kuskin päivä. Kävin kyselemässä, että menikö matka hyvin ja pyysin kahville, mutta se ihanuus ei suostunut tulemaan... säikähti kun muutama viikko sitten tuli kahville ja lauma akkoja meni ihan sanattomaksi kun ilmestyi kahvihuoneeseen. Seuraavan kerran kyllä sanon, että "Hei sinä et uskalla tulla." Voin luvata, että saa tulla juomaan minun huoneeseen ja minä haen kahvin valmiiksi.

Eilen katselin aivan upeaa aamuruskoa toimistoni ikkunasta. Minä hilppasin kameran kanssa ottamaan kuvaa. Se oli jotenkin niin kaunista. Ihan sieluun koski. Olen löytänyt paikkani. Minulla on työkaverit jotka ovat ihania, toimisto josta on aivan uskomattoman upea näkymä järvelle, työ joka pitää kiireisenä (nyt vähän liiankin kiireisenä), asiakkaita jotka ovat uskomattoman ihania.

Tänään olisi pankkiasioita yms. Jaa-a pitäisköhän sitä lähteä maailmalle.
Syysperjantaita sinulle!

PeeÄssä: Viikolla juttelin pomon kanssa. Sanoin, että kohtahan on minun koeaika ohi ja kysäisin, että ovatko puhuneet, että saanko jatkaa. Pomo sanoi, että hän on erittäin tyytyväinen minun työpanokseen ja hänen puolesta saan jatkaa. Aika vahvoilla siis ollaan.