Olen pitänyt itseäni kiireisenä... ehkä vähän liian kiireisenäkin ja nyt se kaikki kiire tulee ulos itkuna.
Perjantaina sirkuksessa paljastui taas epäkohtia. Yleisö alkaa käydä
kuumana; hoitamattomista asioista. Minä en ole onneksi mitenkään tässä
mukana, mutta yleisö turvautuu minuun ja ilmoittaa minulle huonosta
esityksestä. Olen siis puun ja kuoren välissä ja yritän luovia parhaani
mukaan.
Perjantai-illaksi sunniittelin olkkaripiknikin. Salin jälkeen tein
Tex-Mex ruokaa ja tein kanavasurffailua. Väijyin jopa Super Bowl
ottelua... välillä ymmärtämättä koko touhusta mitään. Silmä alkoi
lupsaan ja nukahdin sohvalle peiton alle.
Lauantaina yritin metsästää useammasta kaupasta altakasteluruukuille
tarkoitettua multaa, mutta eihän sitä löytynyt mistään... päätin olla
vielä ostamatta, mutta kohta on jotain Limolle tehtävä. Kasvaa niin
kauniisti. Varmasti tarvitsee uutta multaa Limo-parka. Ruokakaupan
kautta päädyin kotiin. Ulkona oli niin kamalan kylmä, että normaali
lauantailenkki jäi tekemättä. Tex-Mex ruuan loppuja söin ja huilin
hetken ja sitten meninkin salille. Siellä rehkittyä odotti palkinto;
sauna.
Ilta meni pyykätessä ja papereiden järjestämisessä ja kirjoittamisessa.
Lapsuudenystävä toimi kommentoijana ja hyvä niin. Nyt olen sitten yön
kypsytellyt asiaa. Nyt tarvitsisin raitista ilmaa jotta asiat
loksahtaisivat oikeille urille.
Katselin juuri dokumentin Nat King Colesta ja itkuhan minulta pääsi, kun kuulin tämän kappaleen.
Niin kaunis ääni ja niin kaunis kappale; koski todella syvältä.
Muistin, että kotikotona on omilla rahoilla ostama kasetti Nat King
Colea, jossa tuo kappale on yhtenä. Olenkohan koskaan kenenkään
unohtumaton?
Kunhan saan kyynelhanat kiinni lähden reippaileen ulos. Tarvitsen
raitista ilmaa, ajatukset järjestykseen, jotta saisin taas kartasta
selvää. Nyt olen taas eksyksissä. Kartta on kädessä, mutta oikea kohta
hukassa. Miten minä näin eksyksiin olen jotunutkin?
sunnuntai, 11. helmikuu 2007
Kommentit