Eilen oli elämäni yksi onnellisimmista päivistä. Suuri unelma ja haave toteutui ja sanoin itseni irti Sirkuksesta. Sain toisen työpaikan. Sirkuksessa oli hämmentyneitä ja surullisia ilmeitä ja yhden kerran sirkustirehtööri sanoi, että olen korvaamaton. Naurahdin ja sanoin "ai jaa". Kun lähdin tirehtörin luota pois oli kamalan hiljaista. Kukaan ei puhunut mitään. Kohta koittaa suuri vapaus. Pääsen pois ja enää sirkus ei minua itketä. Tiedän, että pian sirkus on sekasorron vallassa. Minä olen yrittänyt parhaani mukaan roudarin teipillä teipata hukkuvaa laivaa.

Minulla on tunne, että muitakin on lähdössä. Työilmapiiri on kammottava. Kukaan ei välitä. Kyse on kuitenkin isoista asioista, mutta Sirkuksessa on tapana ummistaa silmät ja painaa pää pensaaseen.

Suuri kivi on nostettu harteiltani. Minun on helpompi hengittää. Olo on uskomattoman kevyt.

Ihanaa torstaita kaikille. Jaksakaa unelmoida sillä joskus unelmat toteutuvat.