Lahja cd:n haikein sävelin siivittämänä halua toivottaa Hyvää joulua juuri sinulle

The Water is Wide ~ Karla Bonoff

Nyt tämän talven pimeys on vienyt energiatason melkein nollille. Voisin hyvin vetää peiton korviin ja nukkua kevääseen, jolloin energia jälleen palaa. Nyt sitä jaksaa töihin ja kotiin. Tässä sysksyllä ostin muuten itselleni sellaisen piikkimaton. Siinä köllöttely tekee hyvää rasittuneille hartioille ja tuo rauhallisen unen. Pitänee tänäänkin varmaan 20 min köllötellä jotta uni tulisi paremmin. Viime yönä nukuin taas vaihteeksi rauhattomasti.

Työkaveri ulkomailta poikkesi tänään. Oli mielissään joululahjasta jonka olin ostanut. Työkaverikin on oppinut suomalaisille tavoille. Sanoi lähtiessään "Eihän sun olis pitänyt mitään ostaa." Mutta se hymy jonka näkee kun lahja on mieluinen. Sillä jaksaa pitkään. Itsekin sain aivan upean lahjan; erilaisia teelajeja. Kortissa oli työkaverin neljävuotiaan allekirjoitus. Melkeinpä ne harakanvarpaat siinä kortilla olivat koko lahjan kohokohta. Pyysinkin viemään paljon terveisiä ja kiitin lahjasta.

Illat ovat menneet jouluaskarteluissa. Askartelin kranssit ulkomaille lahjapakettiin. Toivottavasti saavat mieluisen vastaanoton. Olipa terapeuttista askarrella. Liimailla ja jopa ommella helmiä lumitähtiin.

Alastalolle lupailin vähän, että laittaisin valopallosta kuvaa. Eilen yritin kuvata keittiönikkunaa. Piti ottaa ilman salamaa jotta kuva ei ylivalotu. Toivottavasti kuva ei kovin tärähtänyt.

Kohta nukkumaan... silmä lupsuu jo.

... tämä pimeän aika. Aamulla sitä saa repiä itseään ylös.

Onneksi yksi kavereista ilmoitti minut valopallokurssille. Viime torstaina illalla askarreltiin paperinarusta ja ilmapallosta narupallo. Hauskaa oli. Paperinarua kasteltiin erikeepperi-vesi liuokseen ja kieputeltiin ilmapallon ympäri. Kaverin kanssa ollaan kovia laskemaan leikkiä ja hihittelemään, että varmaan vanhemmat ihmiset ajattelivat "Voi ei... mitä teinejä!" mutta hauskaahan se oli kun punaset essut päällä (keksittiin, että jonkun vanhat sadetakit oli saanut uuden elämän plastiikkaessuina ) sormet erikeepperissä pyöritimme paperinarua. Kieltämättä tuli kaikki kerhotunnit niin elävästi mieleen ja taisimme taantua esikouluikään. Käsiä pestessä hihiteltiin, kun revimme erikeepperiä sormista. Kieltämättä oli terapeuttista.

Valopallo piti jättää viikoksi kuivamaan (meinasin jo kirjoittaa, että vuodeksi) ja tänään kävimme pujottelemassa valot pallon sisään. Ensin piti puhkaista ilmapallo. Opettaja kävi näyttämässä, että tästä tuikataan näin... Minun pallosta ilmat tulivat niin hitaasti ulos, että ajattelinkin, että en saa palloa ulos. Kaverini tuli hieman myöhemmin ja kun näytin, että tökätään tähän (ja tökkäsin) kuului mahdoton paukaus ja pallo luhistui pikavauhtia kehikon sisään. Hieman oli ilmeeni sen näkönen, että meniköhän se nyt oikein (ohjaaja kun sanoi, että pitää ottaa rauhallisesti). Kaverin elmu-kelmut (pallo pyöritettiin pyöreäksi elmu-kelmun avulla) jäivät palloon kiinni. Niitä sitten tökittiin ja yritettiin irroitella... lähtivät lopulta. Vanhemat tädit olivat tulleet tekemään valokranssia ja vilkuilivat hieman alta kulmain kun höpötimme omia juttuja ja hihittelimme.

Valojen pujotus olikin taitohommaa ja siinä meni yllättäin kaksi tuntia. Nyt on keittiön ikkunassa roikkuu valopallo. Kieltämättä kaunis ja se on ihan omin pikku kätösin askarreltu. Kerroinkin kaverilleni, että onneksi tsemppasit ja ilmoitit kurssille. Olisi niin helppoa ollut vain rahjustaa kotiin ja linnottautua tänne. Nyt oli terapiaa hihitys ja ikkunassa on kaunis valopallo.

Eiköhän se taas tästä. Pitää siis vain jaksaa potkia itseään liikkeelle.

Herkun tekemät ihanat pohjat ovat ilman kuvia joten piti tyytyä valmiiseen malliin. Se vanha rähjäinen nojatuoli oli niin minä.

Anteeksi, että hävisin taas maailman turuille. Tämä pimeä ja märkä aika vuodesta imee niin mehut minusta, että talviunet karhun lailla tuntuisivat juuri nyt mitä parhaimmalta. Nukkua tämän kaikkein pimeimmän yli ja herätä vasta kevät hangille. Autopilootti on naksahtanut päälle. Nyt mennään sillä kunnes helpottaa.

Töissä on edelleenkin yksi parhammista työporukoista. Sinusta pidetään huolta ja ketään ei jätetä. Uskomaton tiimihenki kantaa kaikkein vaikeimman yli. Välillä vedetään hervottomia naurumaratoneja. Vedet silmissä istutaan kahvihuoneessa hihittämässä hervottomille jutuille. Pikkujoulujen suunnittelukin aloitettin ja meni kyllä niin hervottomaksi kikatukseksi että...

Kynttilänvalo tuo lohdullista valoa tähän pimeään aikaan.

Minusta jotenkin tuntuu, että täällä ei enää kukaan käy, mutta kirjataan enemmänkin ylös omia tuntemuksia.

Vintti kyseli minun vointia kommenttilaatikossa, ihan aikuisten oikeasti.

Aikuisten oikeasti; elämä on nyt oikeissa uomissa. Mietin tässä juuri, että aloitin tämän blogin pidon, koska sisällä jylläsi niin paljon pahaa oloa ja se piti saada kanavoitua johonkin järkevästi. Blogista tuli henkireikä johon kaikki ajatukset ja mietteet sain kanavoitua ja olo helpottui. Vanha työpaikka oli iso pahan olon aiheuttaja ja sen vasta tajusi kun sieltä pääsi pois.

Töissä on edelleenkin kiirettä ja ohjelma on vieläkin ihan susi, mutta sen kanssa pärjää ja olen nykyään osa tiimiä jossa pidetään huolta toinen toisistamme. Paljon naurua ja vitsailua on päivissä. Työkavereille voi mennä sanomaan, jos on paha hetki, jos ei jaksa ja tarvii oman hetken kasata ajatukset.

Elämää työn ulkopuolellakin on. Uusia ystäviä on tullut matkan varrelta. Elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Mitään isoa ja suurta ei ole tapahtunut. Pieniä valonpilkahduksia sieltä täältä aina välillä näyttäytyy. Elämään on tullut paljon iloa ja minun hassutteleva puoleni on noussut takaisin pintaan. Sellainen viikarimainen ote elämään on nyt se yleissävy.