Eilen oli kova päivä. Onneksi olen saanut nukuttua. Se helpottaa oloa kummasti. Eilen illalla särki päätä. Oli pakko turvautua särkylääkkeeseen ja pieneen reippailuun ulkona. Hyvää teki, illalla nukahdin taas tv:n eteen ja yöt ovat nyt paljon rauhallisemmat.


Äidin vuorenkilpi on aloittamassa kukkimistaan.

Tänään tarvitaa asennetta ja itsevarmuutta.

Itsevarmuutta on ollut Bulgaarian Idolsissa. Samaa tarvitsen minäkin. Itsevarmana ja hymyilevänä.

Eilen luin blogeja ja luin mm Hallattaren runon muistoista. Muistin oman soittorasian. Isä on tuonut sen minulle entisestä Itä-Saksasta kun hän oli työmatkalla. Soittorasioita oli muistaakseni viisi mutta vain yksi on säilynyt ehjänä. Se on sellainen veivattava. Soittaa Beatlesin "Hey Jude". Kävin kuuntelemassa YouTubessa kappaleen ja itkuhan siinä pääsi. Sanat jotenkin nyt juuri osuivat ja upposivat. Viime aikoina olen kantanut maailmaa harioillani.

Itku kuitenkin helpotti oloa. Puhdistin sieluni ikkunat ja unikin tuli. Yöllä olin hereillä tunnin verran, mutta sain vielä nukahdettua.

Maanantaita.

Muutamana yönä olen nukkunut kuin tukki. Väsymys on käynyt liian raskaaksi. Kuinka hyvä uni virkistää. Perjantaina ajelin kotiin. Moni muukin oli matkalla äidin tai mummon luokse tai mökille. Välillä sateli vettä ja kuuma asfaltti tuoksu kesältä. Tiedättehän tuoksun... Vahva, pikinen tuoksu. Tuntui ensimmäisen kerran kesältä. Kyyneleitä nieleskellen ajelin eteenpäin. Olin menossa kotiin. Tunsin kuinka viikkojen stressi painoi hartioissa, mutta tiesin, että kohta olin kotona ja kaikki olisi taas hyvin, ainakin hetken.

Kotona tai itseasiassa mökillä odotti lämmin sauna ja ruoka. Mieli rauhoittui. Sirkus on tehnyt minusta väsyneen, itkuisen mutta myös taistelijan. Kuinka hyvältä tuntui olla kotona, omien parissa.

Lauantaina pääsin taas nauttimaan pihalla olosta. Kuvasin äidin kukkapenkkejä. Iloinen yllätys oli metsässä kasvaneet villit valkovuokot. Upeat mättäät valkovuokkoja kuvattavana, äidin narsissit; kevään airueet, raparperi voimaakkasti tavoitteli lämpöä ja aurinkoa, mummon äitenpäiväruusu hauraana ja kauniina.

Tänään mennään viikonlopun voimilla. Katse kohti tulevaisuutta, varovasti toivoen.


Mummon ruusu aurinkoisella seinustalla. Täynnä nuppuja ja yksi ylväs ruusu juuri aukeamaisillaan.

Blogilista muuttui ja oli ensin hieman sekaisinkin. Kävin kurkkimassa omia tietoja kun Hallattarella oli aika erikoisia avainsanoja. Huomasin, että nyt oli tullut takaisin kuinka monta lukijaa on. Vanhalla blogilistalla olin ottanut toiminnon pois, koska minua aina suretti kun joku lukija lähti. Yllätys oli että teitä on 25. Kiitos ja kumarrus. Osa teistä kommentoikin, mutta osa on varmasti jotka käyvät lukemassa, mutta eivät jätä merkkiä. Olisi kiva jos morjestaisitte laatikossa niin voisin tulla vastavierailulle.

Toinen yllätys oli eilen se, että eräs tirehtööri sirkuksessa hihkui innosta töissä, kun tutustui naamakirjaan erään pellen tunnuksilla. Tosin tiedän, että tämä tirehtööri on erittäin tiedonjanoinen. Saattaa olla, että hänellä on pian oma sivu naamakirjassa (nyt oletan että ei ole koska toisen tunnareilla oli katsomassa ihmisiä). Lapsuudenystävä kertoi koukuttuneista ihmisistä. Olivat olleet nenäkkäin, kaikki samassa tilassa ja ihmiset livistävät koneelle katsomaan naamakirjaa ja sitä mitä siellä tapahtuu vaikka ihmiset olivat läsnä. Ihmettelimme suuresti, että kuinka kone voitti ihmiset.

Unirytmi on näköjään sekaisin. Klo yhden jälkeen herään ja valvon hetkestä tuntiin. Viime yönä oli pakko avata ikkunaa ja päästää kylmää yöilmaa sisälle ja unikin tuli paremmin sen jälkeen. Herään jo viiden jälkeen. Ilmeisesti tuo aurinko tekee osan siitä, että herään aamulla ajoissa.

Näillä mennään nyt.