torstai, 3. kesäkuu 2010

Nyppy

Oho... tänään onnistuin hermostuttamaan jälleen kerran opettajani. Minulla on omassa nurkassani radio hiljaisella. Tänään se häiritsi opettajaani niin, että hän pyysi, että se laitetaan kiinni. Laitoin kiinni ja istuin sitten hiljaisuudessa. Radio ei ollut kovalla. Nyt mietinkin, että miten saan edes jotenkin seuraa. En halua kuunnella opettajan meuhaamista. Tässä on nyt suunnitelmissa joko radioon kuulokkeet tai sitten MP3 soittimen vienti töihin.

Juttelin vanhan työkaverini kanssa. Hän oli niin iloinen ja ihana. Sanoi hänkin, että hänellä on samanlainen kuva opettajastani; tiedän kaikesta kaiken. Sanoi hänkin, että on rasittavaa työskennellä sellaisen ihmisen kanssa. Kerroinkin hänelle, että heti loman jälkeen alkaa uuden työn metsästys.

Niin ja tänään opettaja sanoi, että hän haluaa tehdä huomenna omia hommiaan ja minä saan tehdä mitä tykkään. Ou jee...

Onneks viikonloppu on nurkan takana ja kohta on kesäloma.

tiistai, 1. kesäkuu 2010

Reviiri

Maanantaina opettaja itse oli tekemässä hommiaan ja hoiti asian; tosin taas hieman salaa ja vaivihkaa. Luulenpa, että hän pelkää oman työnsä puolesta vaikka en ole hänen töitään ottamassa vaan tuuraan kun hän pois, mutta muutosvastarinta on hänellä kova.

Eli maanantaina kun menin töihin hän oli tekemässä töitä ja kas ilman huutoa ja räyhäämistä. Ilmesesti olin hänen reviirillään koska jouduin käyttämään hänen työpistettään ja se vaivasi häntä suunnattomasti. Siksi huuti ja räyhäsi. Tosin hänen asenne on kyllä hieman sellainen "Minä tiedän kaiken, sinä et osaa mitään."

Tilanne rauhoittunut huomattavasti kun sain oman työpisteen. Nyt saan puuhastella omassa nurkassa. Tosin joudun opettajan konetta vielä käyttämään, koska pomo ei ole pyytänyt kaikkia tarvittavia valtuuksia minulle. Eilen iltapäivällä oli tehnyt sen ja koska pyyntö menee saarivaltakuntaan; vastauksen saaminen saattaa joskus (lue melkein aina) kestää.

Tänään soitin vanhalle työtoverille (en saisi olla yhteydessä; tämän uuden vöyhötyksen eli yt-neuvottelun tuloksen vuoksi). Voi kuinka iloiseksi hän tulikaan kun kuuli ääneni. Kerroin, että minulla on ikävä ja oli myös mukava kuulla hänen ääntään. Lopuksi hän sanoi; "Soita koska vain. Toivomme täällä niin kovin, että sinut pyydetään takaisin vanhoihin tehtäviisi."

Voi kun sellainen pyyntö tulisikin. Lähtisin heti vanhoihin tehtäviin.

Tänään oli ajatusten aamiaisessa seuraava ajatus:

Olet juuri niin suuri kuin asiat, joiden
annat häiritä itseäsi. -Jerry Bundsen

lauantai, 29. toukokuu 2010

Yökyöpeli

Täällä sitä keskellä yötä huolimuorin kanssa valvotaan.

Keskiviikkona oli päivä helvetistä. Torstaina opettaja oli kääntänyt takkinsa ja oli ystävällinen... Hän on tuuliviiri. Mistä tuuli puhaltaa vaikuttaa hänen mielialaansa. Epäilen myös, että erään toisen ihmisen työpisteen sijainti ja se, että hän palasi torstaina töihin muutti opettajan kohtelemista minuun.

Perjantaina tuli taas hieman piikkiä siitä kuinka vien hänen koneen ja hän ei mukamas tiedä mitään kun ihmiset kävivät kysymässä. Onneksi sain perjantai-iltapäivänä oman työpisteen ja hieman hajurakoa opettajaan. Ehkä tämä nyt auttaa asiaa.

Syy miksi valvon nyt on se, että muistin aivan yhtäkkiä, että ei helvetti. Muutama asia olisi pitänyt perjantaina hoitaa maanantaita varten. Opettaja ei muistuttanut lainkaan asiasta. Ajatteli varmaan, että pääsepä huutamaan maanantaina taas täydeltä laidalta minulle. Niinpä otin sähköpostin auki... tarkisin netin kautta muutaman asian ja selvisi keskellä yötä sekin, että se asia josta oli huolissaan hoidetaankin jotakin toista kautta. Muistan, että opettaja on jossain sivulauseessa sen maininnut ohimennen, mutta sen keneen minun pitäisi olla yhteydessä; sitäpä ei ole maininnut ja miten asia hoidetaan.

Saattapi olla, että asia hoituu keskiviikkona... sillä muistini sopukoista sellainen tieto pompsahti, että asian kanssa piti vielä odottaa.

En ymmärrä opettajani käytöstä. Mitä hän voittaa nöyryyttämällä ja olemalla ilkeä. Minä ainakin opettajana ( muutaman asian olen opettanut tässä nykyisessä työpaikassa; joko tuurausmielessä tai ihan muuten vain) yritän olla kärsivällinen ja pyydän kommentteja mihin tarvitaan apua ja sitä positiivista palautetta yritän antaa, jotta oppilas tuntee, että ei tämä nyt niin kamalan hankalaa ollut.

Opettajasta olen huomannut, että hän on kova jankkaamaan. Samaan asiaa monta kertaa. Muutamana päivänä hän on sanonut "minä kun olen perusnegatiivinen ihminen." Arvatkaapa oliko lähellä etten sanonut "No niin kyllä olet. Voisit muuttaa hieman asennettasi."

3 viikkoa ja sitten on muutama viikko lomaa. Suunnitelmissa on vaihtaa työtä kesän jälkeen. Tänään näin entisen pomoni joka hänkin siirrettiin uusiin tehtäviin kysyi miten sujuu. Kerroin hänelle, että minua kyykytetään... Kerroin, että keskiviikkona oli pakko käydä toisessa rakennuksessa itkemässä. Hän katseli kyynelsilmin. Antoi ohjeen, että ison pomon juttusille jos tämä jatkuu. Tätä isoa pomoa en kovin hyvin tunne, mutta suunnitelma on nyt se, että kesäloman jälkeen alan työnhaun. Pitäkää siis peukkuja; vaikka lama onkin niin löytyisi uusi paikka jossa pääsisin loistamaan.

Voi kuinka minulla onkaan ikävä vanhoja työtehtäviä. Siinä olin hyvä ja siitä sain hyvää palautetta. Vanhaa ei enää tuskin takaisin saa.

Jospa nyt huolimuori antaisi nukkua.

keskiviikko, 26. toukokuu 2010

Kesän korvalla

Paljon on mahtunut puoleen vuoteen... Pieniä valonpilkahduksia siellä täällä. Ison huolen aihe on ollut YT-neuvottelut jotka koskivat myös minua. Minun vanha työ lopetettiin; se on ollut kasvun paikka. Minun piti opetella päästämään irti. Työstäni oli tullut liian tärkeää minulle, joten todellakin jouduin opettelemaan sen kantapään kautta. Joku muu (itseasiassa useampi ihminen) tekee nyt työni.

Iloinen yllätys oli se kuinka työkaverini tappelivat puolestani. Kirjeitä meni jopa ylimmälle johdolle. Valitettavasti se ei auttanut... tai auttoi, mutta niin, että minut siirrettiin muihin tehtäviin. Nyt olen opetellut niitä hommia ja kova ikävä omaa vanhaa työtä kohtaan on suuri.

Uusi homma... jaa... mitäpä siitä sanoisi. Oli ehkä väärä päätös jäädä vaikka sitä toivottiin. Olen ilmeisesti saanut ihmiset tuntemaan olonsa uhatuksi. Nimittäin opettajani piikittelee koko ajan. Hänellä ei ole hyvää sanottavaa työstäni. Tänään meni jo yli... Minun piti lähteä jäähylle sitä piikittelyä ja arvostelua. Hän saa tuntemaan itseni idiootiksi. Kävin siis rauhoittumassa vanhassa työhuoneessani. Juttelin erään aivan ihanan ihmisen kanssa jonka kanssa tein paljonkin yhteistyötä edellisessä työpisteessä ja eräs pomoihminen näki kyyneleiset silmäni ja kysyi mikä on hätänä. Sanoin että ei mikään. Tämä ihana ihminen kertoi mikä on hätänä... hänkin kyynelsilmin. Pomo sanoi, että jos tuo piikittely ja kylmäkiskoinen käytös jatkuu niin hänen luokse voi tulla juttelemaan. Hän sanoi, että hän tekee siitä lopun. Sanoin, että tämä nyt vain minulla meni yli ja en vain jaksanut enempää.

Opin tästä kokemuksesta sen, että positiivinen sana silloin tällöin kun opetat jotakin toista on paikallaan. Siinä nyt istuessa epävarmana ja piikiteltävänä ymmärrän itse miten ihmisiä pitää opettaa. Toivottavasti minä en ole ollut opettajani kaltainen. Se olisi kamalaa.

Siinä työtoverin terapiatuolissa olo hieman koheni. Uusia suunnitelmia on jo tehtynä... Katsotaan mihin ne kantavat.

Tulipa hieman synkeä ja synkkä kirjoitus. Elämässä on paljon hyvää ja kaunista. Niitä niinä huonoina hetkinä ajattelen.

Kesä tulossa; lomakin nurkan takana... uudet suunnitelmat ja uudet kujeet.

Levitän siivet ja nousen lentoon. Älä siis murehdi ja ole huolissani minusta. Minä putoan jaloilleni.

torstai, 24. joulukuu 2009

Hyvää Joulua

Lahja cd:n haikein sävelin siivittämänä halua toivottaa Hyvää joulua juuri sinulle

 

The Water is Wide ~ Karla Bonoff